Johannes (Jukka) Bärlund
Johannes (Jukka) Bärlund (12. joulukuuta 1870 Eurajoki – 22. joulukuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen vakuutusjohtaja ja vakuutusneuvos. Hänen vanhempansa olivat puuseppämestari Johan Bärlund ja Justina Kinno.[1]
_B%C3%A4rlund_(1870-1938)_1930.jpg)
Bärlund kävi Helsingin kauppaoppilaitoksen 1894, valmistui ylioppilaaksi 1898, opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa 1898–1902 ja Hampurissa 1902. Vuonna 1904 hän teki opintomatkan Yhdysvaltoihin.[1]
Hän aloitti työuransa Rauman Lehden konttoriapulaisena ja aputoimittajana 1888–1892.[1] Raumalla ollessaan hän suomensi kaksi teosta eli Emily Nonnenin Salakuljettajan tytär -teoksen (1890) ja tuntemattoman kirjoittaman Kertomus pienestä raamatusta ja mitä se matkaansaatti -teoksen (1892). Vuonna 1896 ilmestyi vielä suomennos Fredrik Lundgrenin teoksesta Lasten kaunistus – lasten saarna.[2] Kaupallisten opintojen jälkeen Bärlund työskenteli palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan ja jälleenvakuutusosakeyhtiön Osmon virkailijana 1894–1911 siirtyen palovakuutusosakeyhtiö Imatran toimitusjohtajaksi vuonna 1911.[1] Bärlund oli 1911 ollut mukana perustamassa palovakuutusosakeyhtiö Imatran.[3]
Bärlund toimi Kauppalehti oy:n toimitusjohtajana 1907–1910, sen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1912. Etelä-Suomen pankin hallintoneuvoston varapuheenjohtajana hän toimi 1918–1927. Bärlund osallistui lainvalmisteluun vakuutusyhtiölakikomitean jäsenenä 1929. Lisäksi hän toimi Helsingin kauppakamarin ja sen työvaliokunnan jäsenenä 1919–1932, Suomen vakuutusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1925[1], Suomen Liikemies-Yhdistyksen perustajajäsenenä ja johtokunnan jäsenenä 1896–1925, sihteerinä 1898–1906, ja varapuheenjohtajana 1918–1925. Bärlund kutsuttiin Suomen Liikemies-Yhdistyksen kunniajäseneksi 1921.[4] Bärlund toimi myös Suomen liikeapulais-yhdistyksen keskusvaliokunnan jäsenenä 1899–1906 ja sihteerinä 1899–1900, sekä kutsuttiin myöhemmin kunniajäseneksi.[1]
Kauppalehden toimittajana Bärlund toimi 1901–1911 ja sen päätoimittajana 1901–1907 sekä 1910–1911. Kauppalehden vastaavana julkaisijana hän oli vuosina 1903–1911. Vuosina 1906–1911 hän toimi myös Vakuutussanomien toimittajana ja vastuullisena julkaisijana.[2] Bärlund oli kokoomuspuolueen jäsen.[1] Hän sai vakuutusneuvoksen arvonimen vuonna 1936.[2]
Yhdydvaltoihin suuntautuneen opintomatkan jälkeen Bärlund perusti liikekumppaninsa Albert Petreliuksen kanssa kauppahuoneen Petrelius & Bärlund. Vuoden 1906 lopun Kauppalehden numerossa oli Petrelius & Bärlundin pieni mainos: ”Petrelius & Bärlund, Helsinki, Aleksanterinkatu 44, tuovat maahan suoraan Amerikasta uusimpia ja 18 Kaapon Kaiku I/2012 liikekonttoreiden tarpeisiin sopivimpia lasku- ja kirjoitus- y.m.s. Koneita. Valinta tehty paikalla valmistusmaassa ja käytännöllisimmät ja uusimmat mallit valitut.” Kauppahuone toimi kymmenkunta vuotta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g 78 (Aikalaiskirja / 1934) runeberg.org. Viitattu 29.3.2020.
- ↑ a b c d Bärlund, Johan: Jukka Bärlund (1870–1938) – Torpparin pojasta vakuutusneuvokseksi. Kaapon Kaiku, 1/2012.
- ↑ Poistuneet pörssiyhtiöt porssitieto.fi.
- ↑ Vesikansa, Jyrki: Suomalainen liikemies – Suomen Liikemies-Yhdistyksen toimintaa ja toimintaympärustöä sadan vuoden ajalta 1896–1996. Suomen Liikemies-Yhdistys, 1996.
|
