Johan Valli
Johan Albert Valli (24. elokuuta 1894 Ylistaro – 26. kesäkuuta 1966) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maalari Jaakko Valli ja Justiina Rintamäki.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valli kävi kansakoulun ja Taistelukoulun jalkaväkilinjan vuonna 1934 sekä Armeijan moottoriajoneuvokoulun vuonna 1935.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valli työskenteli työmiehenä Ylistarossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 9. maaliskuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse – joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenissa sekä Aa – joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valli saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonaan ja osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella.[1][2] Sodan jälkeen Valli haki Venäjän armeijassa vapaaehtoisena palvelleen veljensä pois Hennalan vankileiriltä. Vallin veljekset olivat tiettävästi ainoat suomalaiset lähisukulaiset jotka taistelivat ensimmäisessä maailmansodassa eri puolilla.[3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valli siirrettiin sisällissodan jälkeen 5. jääkärirykmentin täydennyspataljoonan varusmestariksi ja 2. elokuuta 1918 alkaen Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:een, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina eri komppanioissa. Savon rykmentistä hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1922 koulutusaliupseeriksi 5. Erilliseen konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 30. huhtikuuta 1923, mutta pitkäksi ei hänen eronsa armeijasta muodostunut, sillä hän astui uudelleen armeijan palvelukseen jo 1. syyskuuta 1923 ja hänet sijoitettiin nyt Hyökkäysvaunurykmenttiin, joka tunnettiin myöhemmin nimillä Hyökkäysvaunupataljoona ja Erillinen hyökkäysvaunukomppania. Hyökkäysvaunupataljoonassa hänet määrättiin 1. tammikuuta 1925 ensin apulaisasentajaksi ja 10. toukokuuta 1927 alkaen komppanianvääpeliksi ja 1. marraskuuta 1930 asentajaksi. Hyökkäysvaunukomppaniasta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934 Polkupyöräpataljoona 2:een, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Jääkäripataljoona 2 ja hänet määrättiin moottoriajoneuvoaliupseeriksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valli osallistui talvisotaan moottoriajoneuvoaliupseerina Jääkäripataljoona 2:ssa ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi samassa joukko-osastossa ja kouluttajana II armeijakunnan autokoulussa sekä Ford Oy:llä. Hänet siirrettiin myöhemmin autojoukkueen päälliköksi 2. prikaatin esikuntaan. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin vääpeliksi Jalkaväkirykmentti 44:n konekiväärikomppaniaan. Hänet kotiutettiin vuonna 1942 ja hän siirtyi työnjohtajaksi ja vuodesta 1943 alkaen johtajaksi Autokorjaamo Heikkilään, kunnes hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen suurhyökkäyksen jälkeen ja hänet sijoitettiin vääpeliksi Jalkaväkirykmentti l:een. Jatkosodan päätyttyä hän taistelunsa eivät olleet vielä ohi vaan hänet komennettiin Lapin sotaan autoupseeriksi Muonion Huoltokeskuksen Ryhmä P:n. Sotien jälkeen hän toimi komppanianvääpelinä Panssaripataljoonassa ja myöhemmin erikoismestarina ja työnjohtajana vuoteen 1953 saakka. Hänet haudattiin Hauholle.[2]
Opetustoimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valli toimi opettajana Mikkelin ryhmänjohtajakursseilla vuonna 1919 ja Tuukkalan aliupseerikursseilla vuonna 1919 sekä Hennalan aliupseerikoulussa vuonna 1920 sekä vielä vuonna 1920 Tuukkalan kanta-aliupseerikoulussa.[1][2]
Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.