Joe Erskine
| Joe Erskine | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Cardiff |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Nyrkkeilijä | |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 54 |
| Voitot | 45 |
| – tyrmäysvoitot | 13 |
| Tappiot | 8 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
Joseph "Joe" Erskine (26. tammikuuta 1934 – 2. helmikuuta 1990) oli walesilainen raskaansarjan nyrkkeilijä Cardiffin kaupungin Butetownin alueelta. Hänen valmentajanaan toimi Archie Rule. Hän piti hallussaan Ison-Britannian raskaansarjan mestaruutta elokuusta 1956 kesäkuuhun 1958. Kaikkiaan hän voitti 54 ottelustaan 45, hävisi kahdeksan ja otteli kerran ratkaisemattoman[1].
Erskine oli raskaansarjan nyrkkeilijäksi lyhyt. Hän oli kuitenkin teknisesti erittäin taitava, ja hänen iskunsa olivat kovia. Hän oli amatöörinyrkkeilyn mestari, Inter-Services Champion ja Britannian armeijan mestari vuonna 1953. Hän siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1954.
Erskine otteli 15. joulukuuta 1955 Harringay Arenalla Henry Cooperia vastaan pääsystä ottelemaan Britannian raskaan sarjan mestaruudesta. Hän voitti kymmeneräisen ottelun pistein. Elokuussa 1956 Erskine voitti Britannian raskaan sarjan mestaruuden, joka oli jäänyt avoimeksi Don Cockellin lopetettua uransa. Erskine voitti Johnny Williamsin pisteillä 15-eräisessä kamppailussa Maindy Stadiumilla. Syyskuussa 1957 hän voitti Brittiläisen imperiumin mestaruuden kukistamalla jälleen Henry Cooperin. Mestaruuttaan hän puolusti onnistuneesti pistevoitolla jamaikalaissyntyistä Joe Bygravesia vastaan 25. marraskuuta 1957.
Erskine otteli Euroopan raskaansarjan mestaruudesta Ingemar Johanssonia vastaan 21. helmikuuta 1958 Göteborgissa, Ruotsissa ja hävisi teknisellä tyrmäyksellä 13. erässä. Hän puolusti molempia mestaruuksiaan Brian Londonia vastaan 3. kesäkuuta 1958 mutta tuli tyrmätyksi kahdeksannessa erässä.
Erskine voitti 24. helmikuuta 1959 yhdysvaltalaisen Willie Pastranon pisteillä kymmeneräisessä ottelussa Wembleyllä. Hän otteli 24. kesäkuuta 1959 Dick Richardsonia vastaan Coney Beach Arenalla, Porthcawlissa, Walesissa ja voitti kymmeneräisen kamppailun pisteillä. Hän otteli Britannian ja Brittiläisen imperiumin mestaruuksista Henry Cooperia vastaan marraskuussa 1959, maaliskuussa 1961 ja huhtikuussa 1962 mutta hävisi jokaisen kohtaamisen.
Erskine matkusti lokakuussa 1961 Torontoon Kanadaan nyrkkeilemään George Chuvaloa vastaan osoittaakseen valmiuttaan otella maailmanmestaruudesta Floyd Pattersonia vastaan. Ottelu päättyi Chuvalon hylkäämiseen jo viidennessä erässä. Jälkikäteen Erskine väitti, että häntä puskettiin kahdeksan kertaa ottelun aikana.
Erskine otteli 13. lokakuuta 1963 saksalaista Karl Mildenbergeria vastaan Dortmundissa ja hävisi kymmeneräisen kohtaamisen pistein. Vuoden 1964 maaliskuussa Erskine nyrkkeili Jack Bodellia vastaan ja voitti hänet pistein.
Erskine kävi viimeisen ottelunsa Billy Walkeria vastaan lokakuun 27. päivänä 1964 Empire Poolissa, Wembleyllä.[1] Hän hävisi kymmeneräisen ottelun pistein.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Joe Erskine BoxRec. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)