Jin ja jang

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jinin ja jangin merkki. Yleensä taolaisuuteen yhdistettävässä taiji-symbolissa (太極圖, 太极图, tàijítú) jin ja jang kuvataan toisiinsa kietoutuvien mustan ja valkean (tai mustan ja punaisen) "pisaran" muodostamana ympyränä. Tumman osan keskellä on valkoinen piste ja valkoisen osan keskellä taas tumma. Symboli esiintyy muun muassa Etelä-Korean lipussa ja vaakunassa.

Jin ja jang (kiinaksi yīn, perinteinen: 陰; yksinkertaistettu: 阴; yáng, perinteinen: 陽; yksinkertaistettu: 阳) ovat kiinalaisessa filosofiassa maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa. Jin symboloi muun muassa naisellisuutta, pimeyttä, kosteutta sekä passiivisuutta ja jang vastaavasti miehisyyttä, valoa, kuivuutta sekä aktiivisuutta. Jinjangia hyödynnetään etenkin perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jin tarkoitti alunperin kukkulan varjoisaa puolta ja jang aurinkoista puolta. Kun Maa pyörii, aurinkoisesta puolesta tulee varjoisa ja päinvastoin; näin jin ja jang muuttuvat jatkuvasti toisikseen kaikessa olevaisessa.[1]

Kiinalaisen käsityksen mukaan aikojen alussa oli tyhjyys (wuji). Wujissa syntyi taiji, äärimmäisen mahdollisuuden tila. Taijista syntyi kaksi vastakkaista voimaa, jin (negatiivinen) ja jang (positiivinen), joiden vuorovaikutuksesta syntyi maailmankaikkeus. Kun Han-dynastian aikana eri perinteitä yhdistettiin, viiden elementin teoria liitettin jinjang-teoriaan. Uuden synkronistisen selityksen mukaan yinyang synnytti viisi elementtiä, jotka tuottivat maailmankaikkeuden 10 000 asiaa.

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki voidaan kuvata jinin ja jangin keskinäisen suhteen tuloksena:[1]

  1. Jin ja jang ovat perusvoimia.
  2. Jin ja jang ovat vastakohtia. Auringon lämpö (jang) haihduttaa aamun sumun (jin), sadekuuro (jin) sammuttaa metsäpalon (jang), aamuaurinko (jang) syrjäyttää yön pimeyden (jin).[2]
  3. Jin ja jang ovat toinen toisistaan riippuvaisia – toista ei ole ilman toista.
  4. Jiniä ja jangia ei voi erottaa toisistaan.
  5. Jin ja jang ylläpitävät toisiaan.
  6. Jin ja jang voivat muuttua toisikseen. Kuuma päivä (jang) vaihtuu sadekuuroksi (jin), vilunväreet ja nuha (jin) muuttuvat kuumeeksi ja kurkkukivuksi (jang), lapsi riehuu (jang) kunnes nukahtaa (jin).[2]
  7. Jin sisältää jangin siemenen, jang sisältää jinin siemenen. Kaikissa asioissa on sekä jiniä että jangia.[2]
  8. Jin ja jang voidaan jakaa edelleen jiniksi ja jangiksi.
  9. Jin ja jang ovat suhteellisia käsitteitä kuten fysiikan negatiivinen ja positiivinen napa. Ne ovat myös moraalisia sekä henkisiä käsitteitä mm. "hyvä vs. paha", "mieli vs. ruumis", "kaunis vs. ruma".

Jin ja jang voivat myös olla itsessään suhteellisia: esimerkiksi metsäpalossa on enemmän jangia kuin nuotiossa.[2]

Käyttö kiinalaisessa lääkinnässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jinjangia hyödynnetään perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä. Taolaisuudessa uskotaan että kaikki luonnossa tapahtuva tapahtuu myös ihmisessä. Sen vuoksi hoitoina käytetään keinoja, jotka palauttavat elimistön osien jinin ja jangin tasapainon. Tällaisia ovat yrttilääkintä sekä ruokavalion ja elämäntyylin muutokset.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leslie Cohen: Yin and Yang: Basic Concepts in Traditional Chinese Medicine 2013. Decoded Science. Viitattu 7.3.2014.
  2. a b c d e Bill Schoenbart, Ellen Shefi: Yin and Yang Overview How Stuff Works. Viitattu 7.3.2014.