Jeremy Rifkin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jeremy Rifkin

Jeremy Rifkin (s. 1943, Denver, Colorado, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen taloustieteen kandidaatti (B.S.) ja kansainvälisen kaupan asiantuntija. Rifkin on perustanut Taloudellisten suuntausten järjestön (The Foundation of Economic Trends), jonka johtajana hän toimii.

Rifkin tuli tunnetuksi varsinkin teoksestaan Työn loppu (The End of the Work, 1995), jossa hän esittää, että automatisaation myötä tietokoneet, robotit ynnä muut uudet huipputeknologian keksinnöt korvaavat ihmiset nopeaan tahtiin kaikilla aloilla. Työpaikat katoavat tuotannosta, vähittäismyynnistä, pankkialalta, kuljetuksista, maataloudesta ja julkishallinnosta. Uudet yhteiskunnan tukitoimin perustetut työpaikat ovat huonosti palkattuja ja määräaikaisia töitä. Ilman työtä jääville Rifkin suosittelee ns. kolmatta sektoria eli vapaaehtoistyötä erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä.

Rifkinin tuotannosta on suomennettu kaksi teosta. Työn loppu –teoksen alkusanat on kirjoittanut Martti Ahtisaari. Vuonna 1998 ilmestynyt Biotekniikan aika. Geenin valjastaminen ja uuden maailman luominen (The Biotech Century) käsittelee tulevaa vuosisataa geenitekniikan näkökulmasta.

Rifkinin mukaan koko länsimainen talousteoria on muuttumassa, koska materiaalisten hyödykkeiden sijaan kauppaa käydään vastaisuudessa yhä enemmän immateriaalisilla tuotteilla, kuten esimerkiksi tv-formaateilla. Myös arkipäiväisten tuotteiden markkinoimiseksi tarvitaan hyvä tarina ja brändi, jolloin tavarasta voidaan periä kalliimpi hinta.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Jay Gould kuvasi Rifkinin kirjaa Algeny (1983): "ovela epä-älyllisen propagandan rakennelma, joka on naamioitu tieteelliseksi"[1]

Talous-Nobelilla palkitun professori Paul Krugmanin mukaan Rifkinin käsitys on liian pessimistinen, koska hän katsoo vain yksittäisten yritysten näkökulmia eikä huomaa, että yrityksen toiminnan tehostuminen johtaa uusien työpaikkojen syntymiseen muualle talouteen. Rifkinin ja muiden yleinen väärinkäsitys johtuu siitä, että tiedotusvälineet kertovat tehtaiden sulkemisista enemmän kuin uusien työpaikkojen syntymisestä. Näin ollen ainoa Rifkinin väite, jossa on perää, on se, että mikäli teollisuustyöläinen joutuu siirtymään palvelualalle, hänen palkkansa voi laskea, koska hänen osaamisensa sopii huonommin palveluihin. [2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The European Dream: How Europe's Vision of the Future Is Quietly Eclipsing the American Dream, 2004.
  • The Hydrogen Economy: The Creation of the Worldwide Energy Web and the Redistribution of Power on Earth, 2002.
  • The Age Of Access: The New Culture of Hypercapitalism, Where All of Life Is a Paid-For Experience, 2000.
  • The Biotech Century: Harnessing the Gene and Remaking the World, 1998 (suom. Biotekniikan aika. Geenin valjastaminen ja uuden maailman luominen. Suomentanut ja jälkilauseen kirjoittanut Susanne Somersalo. Otava, 1999.
  • The End Of Work: The Decline Of The Global Labor Force And The Dawn Of The Post-Market Era, 1995 (suom. Työn loppu, suomentanut Ritva Liljamo, alkusanat Martti Ahtisaari, esipuhe Pertti Koistinen ja Asko Suikkanen, WSOY, 1997
  • Beyond Beef: The Rise and Fall of the Cattle Culture, 1992.
  • Voting Green: Your Complete Environmental Guide to Making Political Choices In The 90's, yhdessä Carol Grunewald Rifkinin kanssa, 1992.
  • Biosphere Politics: A New Consciousness for a New Century, 1991.
  • The Green Lifestyle Handbook: 1001 Ways to Heal the Earth (edited by Rifkin), 1990.
  • Time Wars: The Primary Conflict In Human History, 1987.
  • Declaration of a Heretic, 1985.
  • Algeny, 1983.
  • Entropy: A New World View, with Ted Howard (afterword by Nicholas Georgescu-Roegen), 1980.
  • The Emerging Order: God in the Age of Scarcity, with Ted Howard, 1979.
  • The North Will Rise Again: Pensions, Politics And Power in the 1980s, yhdessä Randy Barberin kanssa, 1978.
  • Own Your Own Job: Economic Democracy For Working Americans, 1977.
  • Who Should Play God? The Artificial Creation of Life and What It Means for the Future of the *Human, yhdessä Ted Howardin kanssa, 1977.
  • How to Commit Revolution American Style, yhdessä John Rossenin kanssa, 1973.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. S.J. Gould, "Integrity and Mr. Rifkin," Discover Magazine, January 1985; reprinted in Gould's essay collection An Urchin in the Storm, 1987, Penguin Books, p. 230: "a cleverly constructed tract of anti-intellectual propaganda masquerading as scholarship . . . I don't think I have ever read a shoddier work."
  2. Review - The End of Work by Jeremy Rifkin, The Short Run

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]