Jaakobinsauva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jaakobinsauva neljällä poikkipuulla

Jaakobinsauva on kulmanmittauslaite, jota on käytetty tähtitieteessä, maanmittauksessa ja navigoinnissa, jossa sillä voidaan määritettää leveyspiiri joko auringon tai tähtien avulla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Baptist Cysat (noin 1587-1657) pitelee jaakobinsauvaa

Jaakobinsauvan nimen alkuperä ei ole varmasti tunnettu. Jotkut viittaavat Raamatun patriarkka Jaakobiin.[1][1] Nimi voi olla myös peräisin yhteydestä Orionin tähdistöön, jota nimitettiin joissakin keskiaikaisissa tähtikartoissa jaakobiksi.[2][3] Eräs nimen alkuperä voi olla pyhiinvaeltajien sauva, jota käytettiin Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä kuljettaessa. Ristisauva-nimitys on peräisin ristimäisestä ulkonäöstä.

Jaakobinsauva syntyi 1300-luvulla astronomisiin mittauksiin. Sen kuvasi ensimmäisenä Ranskassa elänyt juutalainen rabbi Gersonides. Kiinalainen oppinut Shen Kuo on kuvannut samankaltaista instrumenttia.[4] Alankomaalaisen matemaatikon ja kartoittajan Metiuksen tiedetään rakentaneen renessanssin aikana oman jaakobinsauvan. Gemma Frisiuksen tiedetään myös tehneen parannuksia tähän mittalaitteeseen. Johannes Müller, joka tunnetaan nimellä Regiomontanus, teki jaakobinsauvan 1600-luvulla tunnetuksi geodesian ja tähtitieteen työkaluna.[5]

Rakenne ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisessä jaakobinsauvassa oli sauvassa mitta-asteikko. Poikkipuu liukuu sauvaa pitkin. Vanhemmissa versioissa poikkipuiden päät oli vain leikattu poikki, kun uudemmissa päihin tuli pronssiset hahlot kohdistusta varten. Nämä pronssiosat ovat usein ainoita, joita meriarkeologiassa löydetään säilyneenä.[6] Useamman, yleensä kolmen poikkipuun käyttö oli yleistä, jolloin jokaisella oli oma mitta-asteikkonsa.

Käytettäessä jaakobinsauvaa sen toinen pää nostettiin poskelle ja poikkipuuta siirrettiin, kunnes nähtiin poikkipuun päässä mitattava kohde. Tämän jälkeen luettiin sauvan mitta-asteikolta lukema ja se muutettiin taulukon avulla kulmaksi.

Jaakobinsauva navigoinnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan jaakobinsauvaa ei käytetty navigoinnissa. Johannes Werner ehdotti jaakobinsauvan käyttämistä merellä vuonna 1514[7], minkä jälkeen esiteltiin parannettu versio navigointia varten. John Dee esitteli sen 1550-luvulla.[1] Parannetussa versiossa asteikko oli suoraan tehty kulman lukemiseksi. Tätä parannettua versiota pitäisi tarkasti ottaen kutsua ristisauvaksi.[8]

Ristisauvaa oli vaikea käyttää, koska käyttäjän piti samanaikaisesti katsoa kahteen eri suuntaan, horisonttiin ja mitattavaan kohteeseen, ja olla liikuttamatta sauvaa vaihtaessaan tarkastelukohdetta. Jos laitetta käytettiin päivällä auringon aseman mittaamiseen, niin auringon katsominen saattoi olla käyttäjälle tuskallista. Käyttäjillä olikin noettu lasi poikkisauvan päässä auringon häikäisyn vähentämiseksi.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Turner, Gerard L'E. Antique Scientific Instruments, Blandford Press Ltd. 1980 ISBN 0-7137-1068-3
  2. Harriet Wynter and Anthony Turner, Scientific Instruments, Studio Vista, 1975, ISBN 0-289-70403-0
  3. Orion Tämä artikkeli tuo ilmi, että kolmea vyötähteä kutsuttiin joissain tapauksissa Jaakobin tikkaiksi tai Jaakobin tikuiksi.
  4. Needham, Joseph. (1986). Science and Civilization in China: Volume 3, Mathematics and the Sciences of the Heavens and the Earth. Taipei: Caves Books Ltd. Pages 573–575.
  5. Ralf Kern: Wissenschaftliche Instrumente in ihrer Zeit. Band 1: Vom Astrolab zum mathematischen Besteck. Cologne, 2010. p. 214.
  6. Swanick, Lois Ann. An Analysis Of Navigational Instruments In The Age Of Exploration: 15th Century To Mid-17th Century, MA Thesis, Texas A&M University, December, 2005
  7. a b May, William Edward, A History of Marine Navigation, G. T. Foulis & Co. Ltd., Henley-on-Thames, Oxfordshire, 1973, ISBN 0 85429 143 1
  8. The Oxford Companion to Ships and the Sea, Peter Kemp ed., 1976 ISBN 0-586-08308-1