Isovilistäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isovilistäjä
Koiras alhaalla ja naaras ylhäällä
Koiras alhaalla ja naaras ylhäällä
Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt [1]
Hävinnyt
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Vilistäjät Acanthisittidae
Suku: Vilistäjät Xenicus
Laji: lyalli
Kaksiosainen nimi
Xenicus lyalli
(Rothschild, 1894 )
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isovilistäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isovilistäjä Commonsissa

Isovilistäjä (Xenicus lyalli) on sukupuuttoon kuollut, varpuslintuihin kuulunut, maailman pienin tunnettu lentokyvytön lintu. Lintulajin nimenä on aikaisemmin ollut nykyisten nimistösääntojen vastainen nimi Stephensaarten kalliopeukaloinen. Ennen nykyistä nimeä se tunnettiin nimellä stephensaarenvilistäjä (Traversia insularis).

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin ulkonäkö tunnetaan vain kissan tappamien yksilöiden nahkoista.[2] Peukaloista muistuttavalla lajilla oli lyhyet, pyöreäpäiset siivet ja erittäin lyhyt[2] (17 mm) pyrstö. Koiraat olivat naaraita pienempiä. Siiven pituus 46-49 mm ja nokka 17 mm. Nilkan pituus 19–20 mm, keskivarvas 20–21 mm. Heimosta tunnetaan kaikkiaan 7 lajia, joista jopa 5 on kuollut sukupuuttoon. Mustarotta (Rattus rattus) ja polynesianrotta (Rattus exulans) ovat syypäinä useimpiin näistä sukupuutoista.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji löydettiin eristäytyneenä Uuden-Seelannin Etelä- ja Pohjoissaaren väliseltä[2] pieneltä Stephen-saarelta, jonka pinta-ala on vain 2,6 km². Saaren majakanvartijalla nimeltään David Lyall oli kissa, jonka nimi oli "Tibbles". Tämä kissa kantoi useammissa erissä isännälleen linnun 17 viimeistä yksilöä.[3] Viimeinen yksilö kuoli vuonna 1894.[2] Fossiilisten löytöjen perusteella on voitu päätellä, että laji on aikaisemmin asuttanut myös Uuden-Seelannin pääsaarta. Tämä asettaisi kyseenalaiseksi tiedon sen endeemisyydestä juuri mainitulla saarella. Lintu on yksi niistä 33:sta lintulajista, joiden kotikissan tiedetään tappaneen sukupuuttoon.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakanvartija näki lajin elävänä hieman ennen sen lopullista katoamista ainoastaan kaksi kertaa, jolloin se pakeni kallionkolosta juosten ja vaikutti hyvin nopeasti liikkuvalta hiireltä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin arvellaan olleen hämäräaktiivinen hyönteissyöjä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Xenicus lyalli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 94. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
  3. http://www.terranature.org/wren.htm www.terranature.org
  4. Juha Valste, Suomen Luonto 9/2005