Islamin käsikirja
| Islamin käsikirja | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Jaakko Hämeen-Anttila |
| Kieli | suomi |
| Genre | tietokirja islamista |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2004 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 256 |
| ISBN | 951-1-18669-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Islamin käsikirja on vuonna 2004 ilmestynyt Jaakko Hämeen-Anttilan tietokirja islamista.[1][2] Teoksen on kustantanut Otava.[3] Vuonna 2017 Hämeen-Anttila julkaisi kirjasta uudistetun painoksen nimellä Uusi islamin käsikirja.[4]
Islamin käsikirja jakautuu kolmeen lukuun: islamin historiaan, islamin oppiin ja muutamaan erilliseen esseeseen. Uusi islamin käsikirja poikkeaa aiemmista siinä, että se painottuu nykymaailman kysymyksiin ja käsittelee islamin historiaa ja oppia entistä lyhyemmin.[4]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos oli myyntimenetys. Siitä otettiin useita painoksia ja ensimmäistä kovakantista laitosta myytiin yli kymmenen tuhatta kappaletta.[5]
Uskontotieteilijä Teemu Taira arvioi kirjan Agricola-sivustolla hyväksi johdantoteokseksi, mutta esitti joitakin kriittisiä huomioita. Tairan mukaan teoksen kuvaus islamin synnystä ei varsinaisesti auta ymmärtämään sen kulttuurista taustaa. Hämeen-Anttila myös sivuuttaa myyttitutkimuksellisen näkökulman Muhammedista. Teos olisi hyötynyt pelkän islamin opin selostamisen sijasta muslimien arjen käytäntöjen kuvailusta ja kansatieteellisten tutkimusten hyödyntämisestä. Tairan mukaan ”paikoitellen lukija voi hämääntyä ilmeisen tarkoitushakuisesta otteesta.” Samuel Huntingtonin väite sivilisaatioiden kamppailusta on esitelty ja arvosteltu heikosti. Varhaisen islamin hallintomuotojen kutsuminen demokraattisiksi on kyseenalaista. Jihadin esittelyssä ei painoteta islamin erottelua rauhan (arab. جهاد, dár al-islám) ja sodan (dár al-harb) alueiden välillä. Tämä voisi jäsentää jihadin käsitettä paremmin, sillä jihadissa uskonto ja politiikka niveltyvät yhteen.[6]
Taneli Kukkonen totesi Tieteessä tapahtuu -lehdessä, että kirja seuraa pitkälti Hämeen-Anttilan opettajan Kaj Öhrnbergin luentojen rakennetta. Monien kiitosten ohella Kukkonen toteaa, että muutamaan kertaan ”ero historiallisen islamin ja kirjoittajan mieltymysten mukaan idealisoidun islamin välillä uhkaa hävitä.” Kukkonen ei hyväksy Hämeen-Anttilan väitettä, että islam olisi syvällä ytimessään teokraattinen demokratia. Kukkosen mukaan ei myöskään riitä todeta, ettei esimerkiksi naisten silpominen kuulu historialliseen islamiin tai että hunnun käyttö on tarkoittanut naisten omaa päätöstä. Kukkonen toteaa, että on muslimeja, joille silpomisperinne on pyhä ja hunnusta luopuminen kauhistus. Kukkosen mukaan länsimaisessa islam-keskustelussa täytyisi keksiä keinot, joilla keskustella näiden jälkimmäisten muslimien kanssa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Uusi islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-29827-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mannila, Johanna: Islamista on tullut arkipäivää Suomessakin (tilaajille) Helsingin Sanomat. 21.9.2004. Viitattu 3.1.2024.
- ↑ Ahlroth, Jussi: Parrakas viisas mies toppuuttelee (tilaajille) Helsingin Sanomat. 6.10.2008. Viitattu 3.1.2024.
- ↑ Hämeen-Anttila 2004
- ↑ a b Hämeen-Anttila 2017.
- ↑ Sipilä, Annamari: Hallituksen toimista suivaantunut professori Jaakko Hämeen-Anttila ei aio palata Suomeen Helsingin Sanomat. 6.1.2017. Viitattu 3.1.2024.
- ↑ Taira, Teemu: Yleistajuisesti ja osaavasti islamista Agricolan kirja-arvostelut. 17.9.2004. Viitattu 3.1.2024.
- ↑ Kukkonen, Taneli: Islamin perusoppimäärä: kerran vielä, tunteella (PDF) Tieteessä tapahtuu. 4/2005. Viitattu 3.1.2024.