Irakin hyökkäys 1988

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Irakin hyökkäys 1988 oli Irakin tekemä hyökkäys Irakin–Iranin sodassa pitkälle Iraniin. Tämä johti tulitaukoon ja rauhanneuvotteluihin maiden välillä elokuussa 1988.

Sisällysluettelo

Irak saa aloitteen käsiinsä [muokkaa]

Iranin kapinallisten armeija tuhottiin 1988

Kun Iran oli hävinnyt irakilaisille taistelussa huhtikuussa 1987, iranilaiset halusivat jatkaa sotaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka se pitkittyisi. Kevään 1987 Iranin suorittama epäonnistunut Karbala 5 -hyökkäys tuhosi suuren osan Iranin nyt jo koulutetuista Pasdaran-joukoista. Iranin oli vuonna 1988 vaikea saada aseita[1].

Iran menestyi parhaiten pohjoisessa, missä se liittoutui irakilaisvastaisten kurdien kanssa.[2] Irak käytti kaasua Halabjan ja Dojlan kurdikaupungeissa sekä rangaistakseen niiden asukkaita vihollisen kanssa veljeilystä että pelotellakseen kurdialueen muita asukkaita.[3] 16. maaliskuuta 1988 myös Halabjan kaasuhyökkäyksessä ainakin 3 500 asukasta kuoli ja 7 000 sairastui.[4]

Irakilaiset kuivattivat Kalajärven ”vallihaudan”, jolloin he pääsivät lähestymään Basraa raskailla sotilasajoneuvoilla. Iran yritti turhaan saada järven tulvimaan uudelleen.[5]

Halabjan kylän kaasuhyökkäyksen uhreja maaliskuussa 1988

Irakilaiset pommittivat Iranin tärkeitä öljykohteita 23. kesäkuuta alkaen. 25. kesäkuuta 1988 he valtasivat Majnoonin saaret. Iskussa käytettiin kemiallisia aseita.[6]

Iranin luhistuminen [muokkaa]

Yhdysvaltain USS Vincennes ampui alas 3. heinäkuuta 1988 Iranin Airbus 300 -matkustajakoneen vahingossa tappaen 290.selvennä Irak hyökkäsi huhtikuun ja elokuun välillä neljä kertaa käyttäen suurin määrin ja tehokkaasti kemiallisia aseita iranilaisten lyömiseen. Ensimmäinen hyökkäys, operaatio ”Siunattu Ramadan”, johti Faon (Al-Fawin) niemimaan takaisinvaltaukseen 36 tunnissa. Hyökkäyksessä käytettiin maihinnousuamfibioajoneuvoja, helikoptereita ja lentokoneita sekä kemiallisia aseita kohdistetusti komentokeskuksia, tykistöasemia ja huoltopisteitä vastaan. Kolme muuta hyökkäystä noudatti samaa kaavaa ollen toteutukseltaan alkuhyökkäystä yksinkertaisempia.[7]

Tulitauko [muokkaa]

Iran hyväksyi YK:n päätöslauselman numero 598 18. heinäkuuta 1988 hyväksyen tulitauon. Tämä ei kelvannut Irakin johtajalle Saddam Husseinille, joka vaati ajatollah Khomeinia hyväksymään päätöslauselma julkisesti[8]. Niinpä Irak hyökkäsi samana päivänä vaatimustaan vahvistaakseen ilmasta käsin Iranin teollisuuslaitoksiin ja Bushehrin ydinvoimalaan[8] mihin Iran vastasi omalla iskullaan, joka oli irakilaisten tekemää heikompi. 20. heinäkuuta 1988 Khomeini antoi radioon kuulutettavaksi ilmoituksen, jossa hän ilmoitti taipuvansa YK:n päätöslauselmaan, vaikka se olikin myrkkyä katkerampi[8]. Mutta Irak halusi ensin rauhansopimuksen sitten tulitauon ja sota jatkui yhä[9]. Irak hyökkäsi 22.-24. heinäkuuta 1988 edeten 25 kilometrin päähän Ahvazista. Pohjoisempana irakilaisten hyökkäys avasi rintamalinjat NLA:n (Iranilainen kansallinen vapautusrintama National Liberation Army) etenemiselle Kermanshahiin 65 kilometrin päähän rajasta. Irakin tukemat Mujaheddin e-Klalq-sissit ajoivat 145 kilometrin päähän rajasta Iraniin enneb kuin Iranin vallankumouskaarti tuhosi heidät perusteellisesti[9] Pohjoisen Qasr-e-Shirin ja Sar-e Zahad joutuivat irakilaisten valtaamiksi. Kermanshah ja Ahvaz kuitenkin pitivät pintansa. Irakia tukevat maat painostivat nyt tätä lopettamaan sodan[9]. Saddam myöntyikin tulitaukoon 6. elokuuta 1988[9], mutta tulitauko näytti YK:n turvallisusuneuvoston mukaan pitävän vasta 20. elokuuta 1988[9]. Iranin ja Irakin edustajat alkoivat neuvotella 24. elokuuta 1988[9].

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. Vihervuori 1989, s 215
  2. Cosrdesman s.6
  3. Cordesman s.19-20
  4. Iraqi Kurds recall chemical attack BBC News. 17.3.2002. BBC. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  5. Cordesman s.31
  6. Cordesman s.38-39
  7. War Termination Iran Chamber Society. Viitattu 9.2.2013.
  8. a b c Willett 2004, s. 55
  9. a b c d e f Willett 2004, s. 56