Invarteräs

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rauta-nikkeli -seoksen lämpölaajenemiskertoimet eri seossuhteilla. Jyrkkä minimi on kohdassa 36% Ni.
Invar-metallipaloja

Invar on nimitys joukolle metalliseoksia, joille on ominaista erittäin pieni ja toisinaan jopa negatiivinen lämpölaajenemiskerroin tietyllä lämpötila-alueella. Nimitys Invar on peräisin sanasta invarianssi ('muuttumaton').

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Invar-seoksia käytetään suurta mittatarkkuutta vaativiin instrumentteihin, mittalaitteisiin ja kronometreihin, joille on tärkeää mittojen muuttumattomuus lämpötilan vaihdellessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Invar-ominaisuuden keksi 1896 rautanikkeliseoksessa Fe65Ni35 sveitsiläinen fyysikko Charles Édouard Guillaume, joka sai 1920 keksinnöstään Nobelin fysiikanpalkinnon. Hän työskenteli mittoja ja painoja hallinnoivassa virastossa, jossa hän etsi halvempaa vaihtoehtoa mittanormaaleissa käytetylle platinairidiumseokselle.

Metalliseokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fe65Ni35-Invar sisältää 65 prosenttia rautaa (Fe) ja 35 prosenttia nikkeliä (Ni). Mekaanisia ominaisuuksia säädellään seostamalla yksi prosentti magnesiumia (Mn), piitä (Si) ja hiiltä (C). Seostamalla viisi prosenttia kobolttia (Co) saadaan lämpölaajenemiskerrointa pienennetyksi edelleen.

Nykyisin tunnetaan useita muitakin seoksia, joilla on Invar-ominaisuus:

pintakeskiset 
FeNi, FePt, FePd, FeMn, CoMn, FeNiPt, FeNiMn, CoMnFe...
tilakeskiset 
CrFe, CrMn
heksagoninen 
CoCr
amorfisia 
FeB, FeP...
Laves-faasit ja metalliyhdisteet
TiFe2, ZrFe2, RECo2 (RE=harvinaiset maametallit paitsi Eu), FeC, Dy2(FeCo)17...
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.