Intiantapiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intiantapiiri
Malayan Tapir.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Tapiirit Tapiridae
Suku: Tapiirit Tapirus
Laji: indicus
Kaksiosainen nimi
Tapirus indicus
Desmarest, 1819
Levinneisyyskartta
Intiantapiirin levinneisyys
Intiantapiirin levinneisyys
Alalajit [2]
  • T. i. indicus
  • T. i. brevetianus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Intiantapiiri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Intiantapiiri Commonsissa

Intiantapiiri (Tapirus indicus) on sarvikuonojen sukuinen kavioeläin, vaikka se muistuttaakin enemmän sikaa ja norsua. Tapiirien heimon historia ulottuu yli 50 miljoonan vuoden päähän.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiantapiirit ovat yleensä noin 180-250 cm pitkiä ja painavat 150-320 kg. Niiden säkäkorkeus vaihtelee 70 ja 120 cm välillä.

Poikaset ovat raidallisia, mutta seitsemän kuukauden ikään tultuaan ne muuttuvat aikuisen värisiksi, eli lähes mustiksi lukuun ottamatta selässä olevaa suurehkoa harmaata laikkua. Niiden karva on karkeaa ja iho paksu. Kuono ja ylähuuli ovat pidentyneet ja ne sopivat hyvin ruoan tutkiskeluun.

Intiantapiirilla on neljä ketterää varvasta, kolme kookasta ja yksi pieni. Pikkuvarvasta ei juurikaan käytetä. Tapiireilla on tarkka kuulo, mutta melko huono näkö, sillä niiden silmät ovat pienet. Niiden ruumis on virtaviivainen, jotta ne voisivat liikkua nopeasti sademetsien tiheässä aluskasvillisuudessa.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiantapiiri on uhanalainen eläin, jota esiintyy sademetsissä Myanmarissa, Thaimaassa, Sumatralla ja Malakan niemimaalla. Intiantapiireja on tapettu jo vuosisatojen ajan ravinnoksi. Aikoinaan kanta oli runsas, mutta nykyään suunnattomat alat elinkelpoista metsää on tuhottu ja metsien pirstoutuessa tapiiripopulaatiot eivät enää pääse lisääntymään keskenään, mikä saattaa johtaa intiantapiirin lopulliseen sukupuuttoon. Lajin tulevaisuus näyttääkin synkältä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiantapiiri syö lähinnä metsäkasvien meheviä versoja, lehtiä, kukkia ja hedelmiä. Tapiirit ovat valikoivia ruokansa suhteen, ja kullakin tapiirilla on oma ruokailualeensa, joita ne puolustavat. Intiantapiiri ruokailee yleensä vasta pimeän tullen. Sen erityistä herkkua ovat vesikasvit.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiantapiirit ovat erakkoja eli ne elävät yksin. Ne asustavat mielellään tulvivissa metsissä. Intiantapiirit ovat erittäin arkoja ja välttelevät naapureitaan. Mikäli tapiiri tuntee olonsa uhatuksi, se syöksyy veteen ja ui turvaan.

Lisääntyminen ja jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiantapiirit lisääntyvät ainoastaan joka toinen vuosi. Poikasia syntyy vain yksi. Parittelu ajoittuu niin, että poikanen syntyy sadekauden alussa, jolloin ravintoa on runsaasti. Emo odottaa poikasta 56 viikkoa eli 13 kuukautta. Uros ei ota osaa poikasen hoitamiseen. Poikasten valkojuovainen tummanruskea turkki auttaa niitä sulautumaan erinomaisesti aluskasvillisuuteen. Poikanen pysyy emonsa turvissa kaksi vuotta, kunnes emo valmistautuu parittelemaan uudelleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lynam, A., Traeholt, C., Martyr, D., Holden, J., Kawanishi, K., van Strien, N.J. & Novarino, W.: Tapirus indicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Tapirus indicus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)