Ilpo Laine
| Ilpo Laine | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1942 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | matematiikan professori (emeritus) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FK 1966, FL 1968, FT 1971) |
| Väitöstyön ohjaaja | Lauri Myrberg |
| Instituutti | Itä-Suomen yliopisto (aiemmin Joensuun yliopisto) |
| Oppilaat | ohjannut 26 väitellyttä tohtoriopiskelijaa; muun muassa Janne Heittokangas ja Risto Korhonen |
| Tutkimusalue | kompleksianalyysi, differentiaaliyhtälöt |
| Palkinnot | Joensuun yliopiston tunnustuspalkinto (1987), Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen, SVR RI, sot.am |
Ilpo Ensio Laine (s. 8. lokakuuta 1942 Helsinki) on suomalainen matemaatikko. Hän toimi Itä-Suomen yliopiston ja sitä edeltäneen Joensuun yliopiston matematiikan professorina vuodesta 1974 lähtien (nyttemmin emeritus).[1][2]
Laine tuli ylioppilaaksi Nokian yhteiskoulusta 1961. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1966, lisensiaatiksi 1968 ja tohtoriksi 1971.[1] Hänen englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa (1970) oli otsikoitu Quasirational Mappings on Parabolic Riemann Surfaces.[1][3] Väitöskirjatyön ohjaaja oli professori Lauri Myrberg.[3] Laine on ollut Helsingin yliopiston matematiikan dosentti vuodesta 1974.[1]
Työurallaan Laine työskenteli Wärtsilän teknisen oppilaitoksen lehtorina (1967–1968), Joensuun korkeakoulun matematiikan virkaatekevänä apulaisprofessorina (1969–1971) ja matematiikan apulaisprofessorina (1972–1974). Hän oli vieraileva postdoc-tutkija Romanian Tiedeakatemiassa (1972), ja professuurin Joensuusta saatuaan Alexander von Humboldt -säätiön dosenttina Erlangenin yliopistossa (1975–1976) sekä vieraileva professori Erlangenin yliopistossa (1989).[1]
Laineen oma tutkimustyö on keskittynyt erityisesti kompleksianalyysiin ja differentiaaliyhtälöihin.[1] Yliopisto-opettajana hän ohjannut 26 väitellyttä tohtoriopiskelijaa vuoteen 2013 mennessä. Tähän joukkoon lukeutuvat muun muassa apulaisprofessori Janne Heittokangas ja professori Risto Korhonen.[3]
Professorintyönsä ohella Laineella on ollut useita huomattavia luottamustehtäviä. Hän on toiminut Joensuun korkeakoulun vararehtorina 1972–1974 ja valtuuston puheenjohtajana 1981–1983, Joensuun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina 1984 sekä 1993-2000 ja yliopiston I vararehtorina 1984–1987. Hän on myös johtanut esimerkiksi matematiikan opetuksen kansallista komiteaa puheenjohtajana 1979–1992.[1]
Kiitoksena merkittävästä työstään Laineelle on myönnetty muun muassa Joensuun yliopiston tunnustuspalkinto (1987).[1] Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen Laine on ollut vuodesta 1986.[2] Laineelle on myönnetty myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki ja sotilasansiomitali.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Quasirational mappings on parabolic Riemann surfaces (1970). Väitöskirja.
- Nevanlinna theory and complex differential equations (1993)
- Painlevé differential equations in the complex plane (2002)
- Tropical value distribution theory and ultra-discrete equations (2015)
- Complex delay-differential equations (2021)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 17 toukokuuta 2019), s. 361
- ↑ a b Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet päivitetty 13.3.2019. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 17.5.2019.
- ↑ a b c Ilpo Ensio Laine (Mathematics Genealogy Project) North Dakota State University, ndsu.nodak.edu. Arkistoitu 9.8.2018. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
