Ikuisuuden loppu

Wikipedia

Ikuisuuden loppu (engl. The End of Eternity) on vuonna 1955 julkaistu venäjäläissyntyisen amerikkalaisen kirjailija Isaac Asimovin kirjoittama romaani. Tyyliltään Ikuisuuden loppu edustaa scifi-tyypin kirjallisuutta. Kirja käsittelee aikamatkustusta ja on kuuluisimpia kyseisestä aiheesta kirjoitetuista kirjoista. Ikuisuuden loppua pidetään paikoin Asimovin uran parhaana teoksena, tai vähintäänkin yhtenä parhaimmista.^[1]

Ikuisuuden loppu kertoo ajan ulkopuolella toimivasta Eternity-järjestöstä, joka pyrkii ohjailemaan ihmiskunnan kehitystä mahdollisimman vakaalle pohjalle. Sen jäsenet rekrytoidaan eri aikaukausista ja he pystyvät matkustamaan "hissillä" ajassa eteenpäin ja taaksepäin, ja pystyvät astumaan normaalimaailmaan tekemään hienovaraisia muutoksia. Kaukana tulevaisuudessa on kuitenkin ajanjakso, johon agenttien pääsy on estetty, ja sen takana vain autioitunut maapallo. Astuminen ulos ajassa ennen aikamatkustuksen keksimistä on kielletty, ja energiansa Eternity saa Auringon muuttumisesta novaksi joskus tulevaisuudessa.

Romaanin julkaistuun versioon Asimov rakensi sillan Säätiö-sarjaan (joka puolestaan on liitetty Robotit-sarjaan).