Ikuisuuden loppu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ikuisuuden loppu
The End of Eternity
Suomennoksen kansikuva
Suomennoksen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija Isaac Asimov
Kieli englanti
Genre tieteisromaani
Kustantaja Doubleday
Julkaistu 1955
Sivumäärä 191
Suomennos
Suomentaja Aulikki ja Markus Lehkonen
Kustantaja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Julkaistu 1987
Sivumäärä 192
ISBN 951-9269-37-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ikuisuuden loppu (engl. The End of Eternity) on vuonna 1955 julkaistu venäläissyntyisen yhdysvaltalaiskirjailijan Isaac Asimovin kirjoittama scifi-romaani. Kirja käsittelee aikamatkustusta ja on kuuluisimpia kyseisestä aiheesta kirjoitetuista kirjoista. Ikuisuuden loppua pidetään paikoin Asimovin uran parhaana teoksena tai vähintäänkin yhtenä parhaimmista.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikuisuuden loppu kertoo ajan ulkopuolella toimivasta Eternity-järjestöstä, joka pyrkii ohjailemaan ihmiskunnan kehitystä mahdollisimman vakaalle pohjalle. Sen jäsenet rekrytoidaan eri aikakausista, ja he pystyvät matkustamaan "hissillä" ajassa eteenpäin ja taaksepäin ja pystyvät astumaan normaalimaailmaan tekemään hienovaraisia muutoksia. Kaukana tulevaisuudessa on kuitenkin ajanjakso, johon agenttien pääsy on estetty, ja sen takana vain autioitunut maapallo. Astuminen ulos ajassa ennen aikamatkustuksen keksimistä on kielletty, ja energiansa Eternity saa Auringon muuttumisesta novaksi joskus tulevaisuudessa.

Romaanin julkaistusta versiosta Asimov rakensi sillan Säätiö-sarjaan (joka puolestaan on liitetty Robotit-sarjaan).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tätä näkökantaa edustaa mm. The Encyclopedia of Science Fiction

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.