Iasit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Iasit (unk. Jászok) olivat Unkarissa asunut iranilaista iasin kieltä puhunut kansa. He ilmestyvät lähteisiin 1300–luvulla ja katosivat erillisenä ryhmänään 1500–luvulle mennessä sulautuen unkarilaisiin. Heidän nimensä on säilynyt heidän ennen asuttamillaan alueilla, kuten Jászságissa, joka nykyisin muodostaa Jász-Nagykun-Szolnokin läänin pohjoisosan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä ja aika ennen Unkaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jászság 1700–luvun hallinnolliseen jakoon perustuvalla kartalla.

Iasit olivat todennäköisesti sukua alaaneille ja nykyisille osseeteille. Unkarin kielinen nimitys Jász on johdettu slaavilaistaustaisesta sanasta Ās, jolla on viitattu osseetteihin. Heillä on saattanut olla myös yhteys ajanlaskun alussa olemassa olleeseen Kiinalaisissa lähteissä K'ang–chu ja Persialaisissa lähteissä Avesta−nimellä tunnettuun paimentolaisvaltakuntaan, joka alisti Kaukasuksen alaanit ensimmäisellä vuosisadalla. Ennen Unkariin siirtymistä iaseja mainitaan Bulgariassa ja Bysantissa, jossa heitä oli palkkasotureina. Unkrailaiset ottivat heitä vangeiksi sotaretkellään Vidiniin Bulgariassa ja Bysantin hallitsijan tiedetään asuttaneen heitä oman valtakuntansa alueelle Valakiasta ja Moldaviasta puolustamaan Bysantin rajoja.[1]

Unkarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maininta iaseista unkarilaisista lähteissä on vuodelta 1318. Kyseessä on tosin vain maininta erään orjatytön klaanista, jonka nimen sanotaan olleen latinksi jazonice. Ensimmäinen maininta suuremmasta määrästä iaseja Unkarissa on vuodelta 1323 olevasta lähteestä. Siinä eritellään 18:ta Jazones–ryhmän edustajien nimet, jotka olivat todennäköisesti valittu iasien keskiluokasta. Kyseessä oli anomus Unkarin kuningas Kaarle Robertille iasien oikeudesta valita omat johtajansa, heidän sijoittamisestaan pois "Kevergen poikien ja muiden" määräysvallan alta ja palvella sotilaina suoraan kuninkaalle. Kuningas suostuikin vaatimuksiin. Kevergen ja tämän poikien identiteettiä ei tiedetä, mutta nimi on turkkilaistaustainen. Vuosikymmentä myöhemmin lähteisiin ilmaantuu ensimmäinen iasien johtajan nimi, vuonna 1333–1334 mainittu Sandur tai latinaksi Sandrini capitanei Jazinorum. Nimi mainitaan lähteessä, jossa hänen palvelijansa valittaa erään kumaanin varastaneen Sandurin omaisuutta. Sama nimi mainitaan myös vuotta myöhemmin 1335, kun Sandurin mainitaan viipyneen kuninkaan luona. Näissä lähteissä ei ole tietoja iasien asuinalueista, mutta joistakin muista lähteistä heidän tiedetään asuttaneen ainakin alueita lounaaseen Budasta Pilisin ja Esztergomin piirikuntien rajoilla. Iasit Piliscsaban ympäristössä mainitaan Budan saaren nunnia vastaan nostetussa syytteessä, joka oli kuninkaan kuultavana vuonna 1325. Iasit mainitaan myös Kestzökin kylän lähistöllä vuonna 1333 ja paikalle muodostui ainakin vuodesta 1414 eteenpäin olemassa ollut Jászfalun asutuskeskus. Muita mahdollisia iasien asutuksen alueita oli Komáromin, Nógrádin ja Barsin piirikuntien alueilla.[2]

Jászság[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jászságin tarkempi kartta.

Ensimmäinen maininta iaseista Jászságin alueella on vuodelta 1366. Lähteessä mainitaan myöhemmin Árokszállásina tunnetun kylän iasit, kotka käyttivät paikallisi kukkuloita karjanhoitoalueena. Vuonna 1391 mainitaan myös kaksi muuta iasien asutusta samalla alueella. 1400–luvulle tultaessa iasiasutus Zagyva ja Tarnajokien varsilla muodosti yhtenäisen kokonaisuuden, josta myöhemmin muodostettiin oma hallinnollinen alueensa. Joidenkin tutkijoiden mukaan iasiasutuksen lisääntyminen Jászságissa viittaa heidän tarkoitukselliseen siirtämiseensä aluelle.[3] Joissakin 1300− ja 1400−lukujen lähteissä iaseista käytetään Raamatusta tuttua termiä filistealaiset. Nimitys liittyy ehkä iasien pakanalliseen uskoon tai joihinkin sen elementteihin.[4] Iasien sulautuminen unkarilaisiin oli muuttoliikkeiden ja kristinuskon leviämisen tulosta. Erot iasien ja unkarilaisten asutuksen välillä olivat vielä nähtävissä 1500–puolivälissä. Vuonna 1550 tuolloin Ottomaanien valtakuntaan kuuluneen Jászságin veroluettelosta löytyy iasitaustaisia sukunimiä, kuten esimerkiksi Bagdasa, Bakszán, Grabán, Káskán ja Mehser.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • András Pálóczi−Horváth: Pechenegs, Cumans, Iasians – Steppe Peoples in medieval Hungary. Budapest: Corvina Kiadó, 1989. ISBN 963 13 2740 X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pálóczi−Horváth 1989, s. 65
  2. Pálóczi−Horváth 1989, s. 62
  3. Pálóczi−Horváth 1989, s. 63
  4. Pálóczi−Horváth 1989, s. 64
  5. Pálóczi−Horváth 1989, s. 67