Hrómundr Griprinpojan saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hrómundr Griprinpojan saaga (isl. Hrómundar saga Gripssonar) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Saaga kertoo merikuningas Óláfr Soturikuninkaan (isl. liðsmannakonungr) joukkoihin kuuluvasta Hrómundrista ja tämän uroteoista. Nykypäivään säilynyt Hrómundr Griprinpojan saaga on mahdollisesti kirjoitettu vasta 1600-luvulla pääkäsikirjoitus[1], mutta se on proosaversio eräästä vuoden 1400 paikkeilla laaditusta rímur-runosta. Kyseinen runo, joka tunnetaan nimellä Griplur tai Hrómundar rímur, taas pohjautuu nyt jo kadonneelle Hrómundar sagalle. Vaikka ei ollakaan varmoja siitä, että tämä kadonnut Hrómundar saga olisi saatettu kirjalliseen muotoon jo 1200-luvulla, tiedetään, että saaga on kuitenkin tunnettu 1200-luvun Islannissa. Se mainitaan 1200-luvulla kirjoitetussa aikalaissaagassa Þorgils saga ok Hafliða, sen sisältämän vuoteen 1119 ajoittuvan hääjuhlakuvauksen yhteydessä. Samassa yhteydessä mainitaan kyseisen saagan sisältäneen myös monia runoja, ja mainitaan saagan kuvaamista tapahtumista, jotka vastaavat sisällöllisesti Griplurin ensimmäistä puoliskoa. Nykypäivään säilynyt Hrómundr Griprinpojan saaga ei kuitenkaan sisällä runoutta. Alkuperäinen Hrómundar saga on ollut tuttu myös useille muinaissaagojen kirjoittajille, sillä viitteitä saagan olemassaolosta on myös Grímr Karvaposken saagassa, Hálfdan Eysteinninpojan saagassa sekä Kävelijä-Hrólfrin saagassa.[2] Hrómundr Griprinpojan saagaa ei ole suomennettu.

Hrómundr Griprinpojan saaga suurvalta-ajan Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset saagat alkoivat 1600-1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän näkemyksen seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman tarvittavaa lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, vaikkakin osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin.[3]

Hrómundr Griprinpojan saagan tapahtumista osa sijoittuu Norjan alueelle, mutta ajoittain tapahtumapaikkana on myös Sveanmaa (isl. Svíþjóð). Saagaa pidettiin siksi potentiaalisena lähteenä suurvallan historiasta, ja saaga ilmestyi ruotsinkielisenä käännöksenä Eric Julius Björnerin teoksessa Nordiska kämpa dater vuonna 1737 (Stockholm). Suurvalta-ajan Ruotsissa saagan alussa mainittu paikannimi Garðar taas tulkittiin Kiovan Rusiksi (isl. Garðaríki ), vaikkakin eräässä tanskalaisessa käsikirjoituksessa on tässä kohden säilynyt maininta, jonka mukaan paikka sijaitsisi Tanskassa (isl. í Danmörk). Björnerin teoksen perustana olleessa käsikirjoituksessa[4] mainintaa ei kuitenkaan ollut, minkä vuoksi käännöksen yhteydessä lähdettiin siitä oletuksesta, että paikka kuuluisi suurvallan vaikutuspiiriin. Björnerin teoksen loppuun lisäämistä jälkisanoista käy ilmi, ettei Björner itse epäillyt Hrómundrin saagan lähdearvoa, vaan katsoi varsin kritiikittömästi sen kuvaavan todellisia historiallisia tapahtumia.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Jesch, Judith. 1993. Hrómundar saga Gripssonar. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 305.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ AM 601 b, 4to (Arkistoitu – Internet Archive), 1600-l.
  2. ↑ Jesch 1993; Busch 2004 [2002], s. 158–159; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 130, 196.
  3. ↑ Wawn 2006, s. 1015–1016; Kanerva 2015.
  4. ↑ Papp. fol. nr 67 (Arkistoitu – Internet Archive), v. 1687
  5. ↑ Busch 2004 [2002], s. 158–160.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Griplur. Teoksessa Finnur Jónsson (toim.). 1896. Fernir forníslenskir rímnaflokkar. Kaupmannahöfn: S. L. Möller, 17–42.
  • Hrómundar saga Gripssonar. Teoksessa Guðni Jónsson (toim.). 1954. Fornaldar sögur Norðurlanda, 2. Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan.
  • Saga af Hrómundi Greipssyni. Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829. Fornaldar sögur Nordrlanda, 2. Kaupmannahöfn: [s.n.], 363–380.
  • The saga of Hromund Greipsson. Teoksessa Nora Kershaw (toim. & käänt.). 1921. Stories and Ballads of the Far Past. Cambridge: Cambridge University Press, 58–78.
  • Sagann Af Hromunde Greipssyne. / Saga Om Hromund Gripsson. / Historia De Hromundo Gripi filio. Teoksessa Nordiska kämpa dater, käänt. & toim. Eric Julius Björner. Stockholm, 1737.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hrómundr_Griprinpojan_saaga&oldid=22224145”