Hiiripöllö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hiiripöllö
Sperbereule1a.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Surnia
Dumeril, 1805
Laji: ulula
Kaksiosainen nimi
Surnia ulula
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Hiiripöllön levinneisyys
Hiiripöllön levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hiiripöllö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hiiripöllö Commonsissa

Hiiripöllö (Surnia ulula) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiiripöllön pituus on 36–39 cm, ja koirailla paino on 270 g, naarailla 320 g. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö. Sillä on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Hiiripöllö istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää.

Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta 30 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 8 vuoden 3 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.

Hiiripöllö Prahan eläintarhassa.

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soidinääni koostuu pitkistä ja nopeista pulinasarjoista. Ääni muistuttaa lähinnä helmipöllöä. Varoitus on korviavihlova kvi, kvi ,kvi… -huutosarja.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii Pohjois-Suomessa. Tunturi-Lapissa se on harvinainen. Syksyisin se vaeltaa etelään, joinain vuosina suuremmissa määrin, jolloin lintuja tavataan aivan etelärannikkoa myöten. Suomen tiettävästi eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2005 Tammisaaren saaristossa. Parimäärä vaihtelee 500–6 000 parin välillä. Se on levinnyt koko pohjoiselle pallonpuoliskolle Fennoskandiasta Kaukoitään, Alaskaan ja Kanadaan.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muninta voi alkaa jo maaliskuun lopulla, mutta pääosa se munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät, ja pääravintoa ovat erityisesti metsä- ja peltomyyrä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Surnia ulula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 15.5.2014. (englanniksi)
  2. Lajintuntemusopas

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Forsman, Dick 1980: Hiiripöllön iänmäärityksestä ja sulkasadosta. – Ornis Fennica 57:173–175.
  • Leinonen, Antti 1978: Hiiripöllön Surnia ulula pesimäbiologiasta ja pesimäaikaisesta käyttäytymisestä. – Lintumies 1.1978 s. 13–18. LYL.
  • Pulliainen, Erkki 1978: Nesting of the Hawk Owl, Surnia ulula, and Short-eared Owl, Asio flammeus, and the food consumed by owls on the island of Ulkokrunni in the Bothnian Bay in 1977. – Aquilo Ser. Zool. 18:17–22.
  • Tast, Johan 1982: Hiiripöllö, Surnia ulula, pesinyt Houtskärissä. – Lintumies 3.1982 s. 143. LYL.
  • Hiiripöllö Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Hiiripöllö (Surnia ulula)
  • ITIS: Surnia ulula (englanniksi)