Hiiripöllö

Hiiripöllö
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Pöllölinnut Strigiformes Heimo: Pöllöt Strigidae Suku: Surnia Dumeril, 1805 Laji: ulula
Kaksiosainen nimi
Surnia ulula (Linnaeus, 1758)
Hiiripöllön levinneisyys
Katso myös
Hiiripöllö Wikispeciesissä   Hiiripöllö Commonsissa

Hiiripöllö (Surnia ulula) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa muutenkin ulkonäöltään ja elintavoiltaan paljon haukkaa.

Koko ja ulkonäkö

Hiiripöllön pituus on 36–39 cm ja paino 270 g koirailla ja 320 g naarailla. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö, jolla on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sekoitettavissa varpushaukkaan, mutta eroaa helposti suuren päänsä ansiosta.

Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 8 vuoden 3 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.

Hiiripöllö Prahan eläintarhassa

Ääntely

Soidinääni koostuu pitkistä ja nopeista pulinasarjoista. Ääni muistuttaa lähinnä helmipöllöä. Varoitus on korviavihlova kvi, kvi ,kvi… -huutosarja.

Levinneisyys

Laji pesii Pohjois-Suomessa. Tunturi-Lapissa harvinainen. Syksyisin vaeltaa etelään, joinain vuosina suuremmissa määrin, jolloin lintuja tavataan aivan etelärannikkoa myöten. Suomen tiettävästi eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2005 Tammisaaren saaristossa. Parimäärä vaihtelee paljon: 500 – 6 000 paria. Levinnyt koko pohjoiselle pallonpuoliskolle Fennoskandiasta Kauko-Itään, Alaskaan ja Kanadaan.

Elinympäristö

Hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä.

Lisääntyminen

Muninta voi alkaa jo maaliskuun lopulla, mutta pääosa munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina, ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti.

Ravinto

Pienet nisäkkäät ja linnut. Erityisesti metsä- ja peltomyyrä ovat pääravintoa.

Aiheesta muualla

• Forsman, Dick 1980: Hiiripöllön iänmäärityksestä ja sulkasadosta. – Ornis Fennica 57:173–175.
• Leinonen, Antti 1978: Hiiripöllön Surnia ulula pesimäbiologiasta ja pesimäaikaisesta käyttäytymisestä. – Lintumies 1.1978 s. 13–18. LYL.
• Pulliainen, Erkki 1978: Nesting of the Hawk Owl, Surnia ulula, and Short-eared Owl, Asio flammeus, and the food consumed by owls on the island of Ulkokrunni in the Bothnian Bay in 1977. – Aquilo Ser. Zool. 18:17–22.
• Tast, Johan 1982: Hiiripöllö, Surnia ulula, pesinyt Houtskärissä. – Lintumies 3.1982 s. 143. LYL.
• Hiiripöllö Lintukuva.fi -verkkopalvelussa