Henry-reaktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yleinen esimerkki Henry-reaktiosta

Henry-reaktio eli nitroaldolireaktio on kemiallinen reaktio, jossa nitroalkaani reagoi emäksen katalysoimana karbonyyliyhdisteiden kanssa muodostaen nitroalkoholin. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran belgialainen kemisti Louis Henry vuonna 1895. Henry-reaktio on yleisesti käytetty, koska siinä muodostuvat nitroalkoholit ovat hyödyllisiä orgaanisen kemian synteesien lähtöaineita.[1][2][3][4][5][6]

Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry-reaktio voi tapahtua primäärisille ja sekundäärisille nitroalkaaneille, koska niillä on nitroryhmään nähden α-asemassa oleva protoni, jonka emäs voi vastaanottaa. Henry-reaktio vaatii katalyytiksi emäksen. Mahdollisia emäksiä ovat alkalimetallihydroksidit, alkoksidit, tetrabutyyliammoniumfluoridi, DBU ja DABCO. Henry-reaktion mekanismi muistuttaa aldoliaddition mekanismia. Karbonyyliyhdisteenä reaktiossa käytetään aldehydiä tai ketonia. Ensimmäisessä vaiheessa emäs vastaanottaa protonin nitroalkaanilta, jolloin muodostuu nitronaatti-ioni. Tämä nitronaatti-ioni on nukleofiilinen ja reagoi additioreaktiolla elektrofiilisen karbonyyliryhmän hiiliatomin kanssa. Muodostuva anioni ottaa vastaan protonin, jolloin muodostuu nitroalkoholi.[2][3][4][5]

Henry-reaktio voidaan suorittaa asymmetrisesti sopivien kiraalisten katalyyttien läsnä ollessa, jolloin muodostuu pääasiassa vain yhtä enantiomeeria. Henry-reaktioissa muodostuvat nitroalkoholit ovat hyödyllisiä synteettisen orgaanisen kemian lähtöaineita. Niistä voidaan eliminoida vettä, jolloin muodostuu nitroalkeeneja, ne voidaan pelkistää aminoalkoholeiksi tai hapettaa nitroketoneiksi.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-41. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1156–1157. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
  3. a b c Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 622–624. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
  4. a b c Jie Jack Li: Name Reactions for Homologation, s. 404–406. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-48701-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.7.2017). (englanniksi)
  5. a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 202–203. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.7.2017). (englanniksi)
  6. Sheldon B. Markofsky: Nitro Compounds, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 16.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]