Helen Stephens
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdysvallat |
|||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset |
|||
 Kultaa |
Berliini 1936 | 100 m | |
| Kultaa |
Berliini 1936 | 4x100 m | |
Helen Herring Stephens (3. helmikuuta 1918 Fulton, Missouri[1] – 17. tammikuuta 1994 Saint Louis, Missouri) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija.
Stephens voitti 18-vuotiaana kaksi kultamitalia vuoden 1936 kesäolympialaisissa Berliinissä:[1] hän juoksi 100 metrillä alkuerässä ajan 11,4 s sekä välierässä ja loppukilpailussa 11,5 s – kaikki myötätuulessa.[1][2] Toisen kultamitalinsa hän sai 4 × 100 metrin viestijuoksussa, jossa Saksan maailmanennätysjoukkue pudotti kapulansa viimeisessä vaihdossa ja Yhdysvallat nousi voittoon ajalla 46,9 s.[3] Samojen kisojen kiekonheitossa Stephens sijoittui yhdeksänneksi.[1]
Stephens voitti jo 17-vuotiaana vuonna 1935 Yhdysvaltain mestaruuden 100 metrillä ajalla 11,6 s.[1]
Stephens tunnettiin lempinimellä "Missourin hirmumyrsky".lähde? Hän oli pituudeltaan 180 cm ja painoi kilpavuosinaan 72 kg.[1] Lyhyen yleisurheilu-uransa jälkeen hän kilpaili koripallossa ja softballissa.[2] Yleisurheilun pariin hän palasi veteraanikisoissa 1970-luvun lopulla.[1]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c d e f g Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, s. 287–288. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ a b Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 135. , 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 150. , 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
|
1928: Betty Robinson | 1932: Stanisława Walasiewiczówna | 1936: Helen Stephens | 1948: Fanny Blankers-Koen | 1952: Marjorie Jackson | 1956: Betty Cuthbert | 1960: Wilma Rudolph | 1964: Wyomia Tyus | 1968: Wyomia Tyus | 1972: Renate Stecher | 1976: Annegret Richter | 1980: Ljudmila Kondratjeva | 1984: Evelyn Ashford | 1988: Florence Griffith-Joyner | 1992: Gail Devers | 1996: Gail Devers | 2000: --- | 2004: Julija Nestsjarenka | 2008: Shelly-Ann Fraser | 2012: Shelly-Ann Fraser-Pryce |
