Kanala

Wikipedia
Ohjattu sivulta Hautomo
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee siipikarjan kasvatuslaitosta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Pienimuotoisen kotitarvekanalan ulkoilutarha

Kanala on kanojen ja broilerien kasvatuksessa sekä kananmunien tuotannossa käytettävä kotieläinrakennus.

Kasvatus- ja munituskanaloiden ohella on myös siitoskanaloita tai hautomo- ja kasvatuskanaloita, joissa tapahtuu poikastuotanto.

Hautomo- ja kasvatuskanalan osia ovat emotila, hautomo ja kasvattamo. Hautomossa haudotaan emotilassa syntyneet munat. Kuoriutuneita kananpoikia sanotaan untuvikoiksi ja ne siirretään heti kuoriutumisen päivänä varsinaiseen kasvattamoon.

Perinteisesti on ollut myös pienimuotoisia kotitarvekanaloita, joihin kananpoikaset on hankittu siitoskanaloista tai kasvatettu itse ilman koneellista haudontaa.

Munantuotantokanaloita on eri tyyppejä (lattiakanala, häkkikanala, kerrosritiläkanala). Sen sijaan broilerituotannossa käytetään Suomessa vain lattiakanaloita. Kanaloissa on noudatettava ehdotonta hygieniaa etteivät taudit, kuten lintuinfluenssa tai salmonella, leviä.

Munantuotantokanaloiden tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lattiakanala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lattiakanalalla tarkoitetaan kanalaa, jossa kanat pääsevät vapaasti liikkumaan kanalan lattialla. Vielä 1960-luvulla kanala koostui yleensä lattiapinnasta, orsistosta, rehu- ja juoma-automaatista sekä munintapesistä. Lattialla oli paksu kerros kuiviketta, kuten olkea tai turvetta eli niin sanottu kestopehku, joka vaihdettiin vain kerran vuodessa tai kanaerien välillä. Orsisto koostui puuorsiriveistä ja niiden alla olevasta lantalaatikosta. Kanalan seinässä oli luukku, josta kanat pääsivät kesällä vapaasti ulos aidattuun tarhaan. Nykyään ammattimaisessa munantuotannossa käytettävissä lattiakanaloissa ei pääsääntöisesti ole ulkoilumahdollisuutta, ja osa lattiasta on pehkulattian sijasta ritilää. Munituspesät ovat kanalan keskiosassa, ja ne on varustettu keruuhihnalla, joka kuljettaa munat automaattisesti munahuoneeseen. Lattiakanalassa on tyypiillisesti joitakin tuhansia kanoja, ja yhtä lattianeliömetriä kohti kanoja on 9.

Häkkikanala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavanomainen perinteinen häkkikanala on ollut viime vuosikymmeninä yleisin kananmunien tuotantomuoto. Siinä tilankäyttö on lattiakanalaa tehokkaampaa, kun häkkejä on useassa kerroksessa. Myös hygienia on parempi, ja sitä kautta eläinten terveys paremmin hallittavissa. Ongelmana on munien likaisuus verrattuna lattiakanalaan. Parvikoko on kanojen kannalta luonnollinen, kun häkissä on yleensä 30-40 kanaa yhdessä. Kanalan ruokinta-, munankeruu- ja lannanpoistolaitteet ovat helposti automatisoitavissa. Tilaa yhtä kanaa kohti on kuitenkin vähän, eivätkä linnut pysty munintapesien, orsien ja kuivikemateriaallin puuttuessa toteuttamaan kaikkia luonnollisia käyttäytymismallejaan. Tämäntyyppiset häkkikanalat on nykyisessä eläinsuojelulainsäädännössä kielletty, ja ne poistuvat käytöstä vuoteen 2012 mennessä.

Virikehäkkikanala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavanomaisia häkkejä on kanaloissa alettu korvata ns. virikehäkeillä tai varustelluilla häkeillä. Niissä on jonkin verran enemmän tilaa kanaa kohti käytössä kuin tavanomaisissa häkeissä, ja toisaalta parvikoko voi olla suurempi. yleenä 60 kanaa häkissä. Varustelluissa häkeissä saavutetaan ainakin osittain samoja etuja tilankäytön ja automatisoitavuuden suhteen kuin tavanomaisissa häkeissä. Niissä on kuitenkin mahdollisuus munia suojaisaan pesaään, istua orrella, ja lisäksi kanoille on varattu pienellä alueella häkissä mahdollisuus kuopia ja kylpeä kuivikkeessa.

Suuri teollisuuskanala vuodelta 1969.

Kerrosritiläkanala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrosriltiläkanalassa on lattiakanalan tilankäyttöä tehostettu lisäämällä siihen ritilätasoja, jolloin kanoja voidaan pitää rakennuspinta-alaa kohti enemmän. Orret, automaattiset ruokinta- ja juomalaitteet sekä munintapesät on sijoitettu näihin ritilätasoihin, joiden alla kulkevat lannankeruumatot. Tasojen lisäksi kanoilla on käytössään jonkin verran vapaata lattia-alaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kyrö, Maija: Suomessa poistettiin varustelemattomat häkit hyvissä ajoin. Käytännön maamies : maatalousväen ammatti- ja kuvalehti, 2012, 61. vsk, nro 2. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet. ISSN 0022-9571.
  • Valaja, Jarmo: Kerroslattiakanala hyvä koti kanoille. Suomen siipikarja, 2013, 95. vsk, nro 1, s. 32. Jokioinen: Suomen Siipikarjaliitto. ISSN 1238-9889.