Hatikva

Hatikva (hepreaksi ‏התקווה‎, tarkemmalla transkriptiolla HaTiqva, toivo) on Israelin kansallislaulu. Nimitystä on käytetty myös sinivalkoisesta sionistilipusta, josta sittemmin tuli Israelin lippu. Hatikva tekstin on kirjoittanut Galician juutalainen runoilija Naphtali Herz Imber Zolochivissä vuonna 1878 runona nimeltä Tikvateynu ("Meidän toivo"). Tähän runoon kirjoittaja laittaa sanoiksi ajatuksensa ja tunteensa jotka heräävät Petah Tikvan, yhden ensimmäisistä juutalaisista siirtokunnista turkkilaisten Palestiinassa, perustaminen. Se julkaistiin Imberin ensimmäisessä kirjassa Barkaissa. Hovevei Zion ja sen jälkeen Siionistiliike ottivat runon käyttöönensimmäisessä siionistikongressissa vuonna 1897. Myöhemmin Rishon LeZionin uudisasukkaat päivittivät tekstiä, jälkeenpäin teksti kävi läpi muita muutoksia.

Samuel Cohen sovitti sanat sävelmään vuonna 1888. Sävel todennäköisesti perustuu romanialaiseen kansanlauluun, jonka hän kuuli lapsena Romaniassa todennäköisesti se oli "Carul cu boi" ("Härän vetämät vaunut") tai "Cucuruz cu frunza-n sus".

Kun iIsrael perustettiin vuonna 1948, Hatikvasta tuli epävirallinen kansallislaulu. Siitä tuli virallisesti kansallislaulu vasta marraskuussa 2004, kun Knesset (Israelin parlamentti) hyväksyi sen lakimuutoksella (Lippu ja vaakuna -laki).

Hallitseva teema jäljellä olevassa stanzassa on itsenäinen ja vapaa kansa Israelin maassa, toivo suuremmassa mittakaavassa on täyttynyt Israelin vantion perustamisessa.

Koska juutalaiset kaikkialla maailmassa käyttävät Hatikvaa laulunaan, on kyseessä maailman ainoa kansallislaulu, jota lauletaan useammin sen valtion ulkopuolella, jonka kansallislaulu se on.

Sanat

כל עוד בלבב פנימה נפש יהודי הומיה, ולפאתי מזרח קדימה עין לציון צופיה - עוד לא אבדה תקותנו, התקוה בת שנות אלפים, להיות עם חופשי בארצנו ארץ ציון וירושלים.

Kol od balevav penima Nefeš jehudi homija 'Ulfa'atej mizrach qadima ´Ain leTzijon tzofija ´Od lo 'avda tiqvatenu HaTiqva bat šnot 'alpajim Lehijot ´am chofši be'artzeinu 'Eretz Tzijon veJerušalajim

Kun Israelin lapset yössä kyynelten aamua kohden silmät nostavat, ja polttavina kaipuu rinnan tuskaisen, Siionin vuoren nähdä soisivat, ah, taas tulta syttyy sydämiin. Kun tää toivo mielen kirkastaa, Daavidin pyhään kotikaupunkiin viel että riemuin saamme vaeltaa. (suom. Yrjö A. Nummi)

Sanatarkempi suomennos voisi kuulua vaikkapa:
Niin kauan kuin sydämessä
juutalainen sielu vielä kaipaa,
ja kohti Idän äärtä,
silmä vielä katsoo Siionia.
Meidän toivomme ei ole vielä menetetty,
kahden tuhannen vuoden toivo,
olla vapaa kansakunta omassa maassa,
Siionin maassa ja Jerusalemissa.

Aiheesta muualla

• Eri versioita Hatikvasta
• MP3 file Yhdysvaltojen laivaston soittokunnan versio