Hatikva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hatikva (hepreaksi ‏התקווה‎, tarkemmalla transkriptiolla HaTiqva, toivo) on Israelin kansallislaulu.

Hatikvan sanoitus perustuu galitsianjuutalaisen runoilijan Naphtali Herz Imberin 9-säkeistöiseen runoon Tikvateynu ("Meidän toivomme"). Imber kirjoitti runon ensimmäisen version Zolotšivissä vuonna 1878 ja runo julkaistiin hänen esikoiskirjassaan Barkai vuonna 1886. Runossa kirjoittaja kuvaa ajatuksiaan ja tunteitaan koskien Petah Tikvan perustamista, mikä oli yksi ensimmäisistä juutalaisista siirtokunnista turkkilaisten Palestiinassa.

Hovevei Zion -liike ja myöhemmin siionistit ottivat runon tekstin käyttöön ensimmäisessä siionistikongressissa vuonna 1897. Myöhemmin Rishon LeZionin kaupungin uudisasukkaat päivittivät tekstiä, jonka jälkeen teksti on käynyt läpi myös muita muutoksia. Nykyinen teksti perustuu alkuperäisen runon ensimmäiseen säkeistöön. Hallitseva teema jäljellä olevassa sanoituksessa on juutalaisten kaksi tuhatta vuotta vanha toivo itsenäisestä ja vapaasta kansasta Israelin maassa.

Samuel Cohen sovitti runon sanat sävelmään vuonna 1888. Sävel perustuu todennäköisesti romanialaiseen kansanlauluun Carul cu boi ("Härän vetämät vaunut"), jonka Cohen kuuli lapsena Romaniassa.

Virallinen kansallislaulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, Hatikvasta tuli maan epävirallinen kansallislaulu. Laulusta tuli maan virallinen kansallislaulu vasta marraskuussa 2004, kun Israelin parlamentti knesset hyväksyi sen aseman muuttamalla niin kutsuttua Lippu ja vaakuna -lakia.

Juutalaiset kaikkialla maailmassa käyttävät Hatikvaa omana laulunaan. Sen vuoksi Hatikva on maailman ainoa kansallislaulu, jota lauletaan useammin sen valtion ulkopuolella, jonka kansallislaulu se on, kuin kyseisen valtion sisällä.

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

כל עוד בלבב פנימה
נפש יהודי הומיה,
ולפאתי מזרח קדימה
עין לציון צופיה -

עוד לא אבדה תקותנו,
התקוה בת שנות אלפים,
להיות עם חופשי בארצנו
ארץ ציון וירושלים.

Kol od balevav penima
Nefeš jehudi homija
'Ulfa'atej mizrach qadima
´Ain leTzijon tzofija
´Od lo 'avda tiqvatenu
HaTiqva bat šnot 'alpajim
Lehijot ´am chofši be'artzeinu
'Eretz Tzijon veJerušalajim

Kun Israelin lapset yössä kyynelten
aamua kohden silmät nostavat,
ja polttavina kaipuu rinnan tuskaisen,
Siionin vuoren nähdä soisivat,
ah, taas tulta syttyy sydämiin.
Kun tää toivo mielen kirkastaa,
Daavidin pyhään kotikaupunkiin
viel että riemuin saamme vaeltaa.
(suom. Yrjö A. Nummi)

Sanatarkempi suomennos voisi kuulua vaikkapa:
Niin kauan kuin sydämessä
juutalainen sielu vielä kaipaa,
ja kohti Idän äärtä,
silmä vielä katsoo Siionia.
Meidän toivomme ei ole vielä menetetty,
kahden tuhannen vuoden toivo,
olla vapaa kansakunta omassa maassa,
Siionin maassa ja Jerusalemissa.

Ääninäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sound-icon.svg

Hatikva

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]