Hannu ja Kerttu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sadusta. Muissa merkityksissä katso Hannu ja Kerttu (täsmennyssivu)
Arthur Rackhamin piirros vuodelta 1909: Hannu ja Kerttu noidan ovella.

Hannu ja Kerttu (saks. Hänsel und Gretel) on Grimmin veljesten satu, joka kertoo neuvokkaista sisaruksista.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grimmin veljesten tarinakokoelman ensimmäinen laitos ilmestyi vuonna 1812. Akateemisella tyylillä kirjoitettu Hannun ja Kertun tarina sisältyi teokseen. Alkuperäinen versio oli nykyään tunnettua versiota huomattavasti moniulotteisempi, käsitellen köyhyyden ja nälän ihmisille aiheuttamia epätoivoisia ratkaisuja. Inhimillisesti kuvailu äiti vaihtuu kokoelman neljännessä laitoksessa pahaksi ja itsekkääksi äitipuoleksi.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu ja Kerttu ovat köyhän puunhakkaajan lapsia. Nälkäkuolemansa pelossa heidän äitipuolensa vakuuttelee isän viemään lapset metsään ja jättämään heidät sinne. Lapset kuitenkin kuulevat suunnitelmasta ja osaavat varautua siihen. He pudottelevat kiviä matkan aikana ja osaavat niiden perusteella takaisin. Äitipuoli saa isän viemään lapset uudelleen metsään. Tällä kertaa he voivat pudottaa vain leivänpalasia. Isän jätettyä heidät he eivät voikaan palata takaisin, koska linnut ovat syöneet palaset.

Metsässä harhaillessaan he löytävät piparkakkutalon. Hannu ja Kerttu alkavat syödä sitä, mutta talossa asuva noita panee Hannun häkkiin ja tekee Kertusta orjansa. Noita aikoo syödä molemmat ja lihottaa heitä. Kun noita pyytää Kerttua tarkistamaan uunia, Kerttu huijaakin noidan sinne. Hannu ja Kerttu palaavat kotiin, missä äitipuoli on kuollut ja isä ottaa heidät iloiten vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tieteen kuvalehti Historia 14/2013, s.43