Hal B. Wallis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hal B. Wallis (14. syyskuuta 1898 Chicago, Illinois, Yhdysvallat5. lokakuuta 1986 Rancho Mirage, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuvatuottaja. Wallis tuotti uransa aikana yli 400 elokuvaa. Hän oli 14 kertaa Oscar-ehdokkaana, sai yhden Oscarin ja kaksi Irving Thalbergin nimeä kantavaa erikois-Oscaria.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hal Wallis lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana auttaakseen perhettään elannon hankkimisessa. Hän kokeili onneaan erilaisissa työtehtävissä, muun muassa kaupparatsuna, kaupaten sähkölämmittimiä Yhdysvaltojen keskilännessä. Äidin sairastuttua perhe muutti lämpimämpään ilmastoon Los Angelesiin. Hal, joka oli aina ollut elokuvien ystävä, onnistui myyntimiehentaidoillaan puhumaan teatteriketjunomistajan ympäri ja pääsi Garrick-elokuvateatterin hoitajaksi.

Teatterihoitajana hän tutustui Warnerin veljeksiin, jotka palkkasivat hänet 1923 Warner Brosin pr-osastolle töihin. Kolmessa kuukaudessa Wallis oli jo kohonnut osaston johtajaksi. Sam Warnerin kuoltua Jack Warner tarvitsi itselleen uuden oikean käden ja luottomiehen, ja hän tarjos Wallisille tuottajanpaikkaa. Wallisin tuotannossa syntyi 1930-luvun alussa muun muassa sellaiset merkkiteokset kuin "Little Caesar", "I Am a Fugitive From Chain Gang", "Gold Diggers of 1933" ja "Footlight Parade".

Darryl F. Zanuckin lähdettyä Warnerilta 1933 perustamaan omaa tuotantoyhtiötään Wallisista tuli Warnerin tuotannonjohtaja. Seuraavien seitsemän vuoden aikana Wallis valvoi 371 filmin tuotannon ja nosti tuona ajanjaksona studion voitot 700-kertaisiksi. Wallisin käsissä Warnerilla muovautuivat myös sellaiset filmitähdet kuin James Cagney, Bette Davis, Humphrey Bogart, Errol Flynn ja Olivia de Havilland.

Tuottajan ja studiopomon välillä oli jatkuvaa kitkaa, sillä Wallis joutui aina hyväksyttämään ideansa Warnerilla, jonka käsitykset elokuvanteosta eivät aina olleet samoilla linjoilla tuottajansa näkemyksien kanssa. Warner oli myös tietoinen, että yhtiön suuri menestys oli lähes yksinomaa Wallisin ansiota, ja tämä hieman nakersi suuren johtajan omanarvontuntoa. Vuonna 1941 Wallisin sopimuksen umpeuduttua hän neuvotteli Warnerin kanssa uuden nelivuotisen sopimuksen ja siirtyi itsenäiseksi tuottajaksi. Warner tarjosi työtilat ja vastasi taloudellisesta puolesta, mutta Wallis sai täyden vapauden elokuvallisten valintojen suhteen.

Uudesta sopimuksesta huolimatta asiat eivät Wallisin ja Warnerin välillä sujuneet Warnerin jatkuvasti hiillostaessa tähtituottajaansa. Viimeinen pisara Wallisille oli, kun Jack Warner kävi tuottajan sijasta pokkaamassa Casablancan Oscarin vuoden parhaasta elokuvasta. Runsaassa kuukaudessa Wallis järjesti itsensä vapaaksi Warnerista ja siirtyi itsenäiseksi tuottajaksi Paramountille, jossa hän loi vieläkin menestyksekkäämmän uran. Hän tuotti muun muassa elokuvat "The Strange Love of Martha Ivers", "Valitan, väärä numero!", "Tatuoitu ruusu", "Gunfight at the O.K. Corral" ja "Rainmaker". Wallisin löytöjä olivat muun muassa näyttelijät Jerry Lewis, Dean Martin, Kirk Douglas, Burt Lancaster, Lizabeth Scott ja Elvis Presley.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frank Miller, Casablanca - As Time Goes By, Virgin, 1992