Haaste

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Haaste on oikeudenkäyntiin liittyvä termi. Haasteella tarkoitetaan vastaajalle annettua kehotusta vastata kirjallisesti kanteeseen tai syytteeseen tai saapua oikeuden istuntoon.[1] Tuomioistuin antaa haasteen vastaajalle sekä siviiliasioissa että rikosasioissalähde?.

Haasteen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikissa oikeuden antamissa haasteissa on aina seuraavat perusasiat:[1]

  • kehotus vastata kanteeseen kirjallisesti tai kehotus saapua oikeuteen vastaamaan kanteeseen tai syytteeseen suullisesti oikeuden istunnossa
  • määräaika, johon mennessä kirjallisen vastauksen on saavuttava asianomaisen oikeuden kansliaan, tai aika, jolloin oikeuden istunto pidetään
  • vastaamatta jättämisen tai oikeudesta poissa olemisen seuraamukset.

Haaste siviiliasioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikille haasteille yhteisten perustietojen lisäksi siviiliasioissa annetussa haasteessa vastaajaa kehotetaan vastauksessaan:[2]

  1. ilmoittamaan, myöntääkö hän kanteen vai vastustaako hän sitä;
  2. vastustaessaan kannetta esittämään sellaiset perusteet vastustamiselle, joilla on merkitystä asian ratkaisemisen kannalta;
  3. ilmoittamaan mahdollisuuksien mukaan ne todisteet, jotka hän aikoo vastauksensa tueksi esittää, ja mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen;
  4. esittämään vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, jos hän pitää sitä aiheellisena;
  5. liittämään vastaukseen asiakirja, johon kanteen vastustaminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä ja ne kirjalliset todisteet, joihin vastauksessa vedotaan; sekä
  6. tekemään väitteensä siitä, ettei tuomioistuin voi ottaa asiaa tutkittavaksi.

Käräjäoikeus voi lisäksi kehottaa vastaajaa lausumaan vastauksessaan jostakin erityisestä kysymyksestä.

Haaste rikosasioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikille haasteille yhteisten perustietojen lisäksi rikosasioissa annetussa haasteessa yleisesti kehotetaan vastaajaa:[3]

  1. ilmoittamaan kantansa häntä vastaan esitettyihin vaatimuksiin;
  2. ilmoittamaan kantansa perustelut, jos hän kiistää syytteen tai muut vaatimukset;
  3. ilmoittamaan todisteet, jotka hän aikoo esittää, ja mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen, jollei vastaajan tunnustuksen tai muiden seikkojen perusteella voida olettaa, ettei todistelua tarvita; ja
  4. toimittamaan tuomioistuimelle ne kirjalliset todisteet, joihin hän vetoaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeuden perusteet. Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1447-3.
  2. Oikeudenkäymiskaari 5 luku 10 §. Finlex. Ajantasainen lainsäädäntö.
  3. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 5 luku 9 §. Finlex. Ajantasainen lainsäädäntö.
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.