HMS Colossus (1848)
| HMS Colossus | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Pembroken telakka |
| Kölinlasku | lokakuu 1843 |
| Laskettu vesille | 1. kesäkuuta 1848 |
| Palveluskäyttöön | 15. kesäkuuta 1854 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty 1867 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 589 61/94 bm |
| Pituus |
57,91 m (tykkikansi) 46,76 m (köli) |
| Leveys | 17,37 m |
| Syväys | 7,12 m |
| Koneteho | 1 458 ihp |
| Nopeus | 9,312 solmua |
| Miehistöä | 645 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 80 tykkiä |
HMS Colossus oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1848 vesillelaskettu Vanguard-luokan 80-tykkinen toisen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vanguard-luokka (linjalaiva)
Alus tilattiin 18. maaliskuuta Pembroken telakalta, missä köli laskettiin lokakuussa 1843. Se laskettiin vesille 1. kesäkuuta 1848 ja valmistui 3. heinäkuuta. Alus siirrettiin Portsmouthista reservin ankkuripaikalle, eikä sitä otettu purjealuksena palvelukseen. Valmistuskustannukset olivat 59 119 puntaa.[1]
Amiraliteetti päätti 11. tammikuuta 1854 aluksen muuttamisesta potkuritaistelulaivaksi.[1] Tilaus muutostöistä oli jätetty jo 9. tammikuuta Plymouthin telakalle, missä työt aloitettiin 26. tammikuuta. Telakoimaton alus laskettiin vesille 11. kesäkuuta. Työt saatiin päätökseen 27. kesäkuuta 1855. John Penn & Sonsin valmistaman höyrykoneen asentaminen maksoi 66 209 puntaa, josta höyrykoneen osuus oli 25 031 puntaa. Höyrykone tuotti 1 458 ihp:tä, mikä mahdollisti 9,312 solmun nopeuden.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen 15. kesäkuuta 1854 Pohjois-Amerikan ja Länsi-Intian laivastoasemalle päällikkönään Robert Spencer Robinson. Alus oli 1855 Oolannin sodan aikana Itämerellä. Se poistettiin palveluksesta 2. kesäkuuta 1857. Alus varustettiin reserviin Chathamissa joulukuusta 1857 maaliskuuhun 1858 ja edelleen ensimmäisen luokan reserviin Sheernessissä toukokuussa 1859.[2]
Alus varustettiin kesäkuun alussa 1860 meripalvelukseen Portsmouthissa, ja se otettiin 11. kesäkuuta palvelukseen Portlandin vartiolaivana päällikkönään Francis Scott. Alus oli vartiolaivana kesäkuuhun 1864. Aluksen päälliköksi tuli 1. huhtikuuta 1861 George Edward Patey, 6. toukokuuta 1862 Swynfen Thomas Carnegie ja 13. huhtikuuta 1863 Edward Codd. Aluksen miehistö siirrettiin 1. heinäkuuta 1864 HMS Frederick Williamille. Se myytiin maaliskuussa 1867 Charltoniin Castle & Beechille romutettavaksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Lyon, David & Winfield, Rif: Sail & Steam Navy List - All the Ships of the Royal Navy 1815–1889. Lontoo: Chatham Publishing/National Maritime Museum, 2004. ISBN 1-86176-032-9. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
HMS Vanguard – HMS Collingwood – HMS Goliath – HMS Superb – HMS Meeanee – HMS Centurion – HMS Lion – HMS Colossus – HMS Mars |
| Edeltäjä: HMS Calcutta – Seuraaja: Albion-luokka |