Guillain–Barrén oireyhtymä

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Guillain-Barrén oireyhtymä)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Guillain–Barrén oireyhtymä on potilaan ääreishermostoa vaurioittava äkillinen autoimmuunisairaus, akuutti polyradikuliitti. Sen kuvasi Jean Landry vuonna 1859, mutta nimensä syndroomalle antoivat myöhemmin Georges Guillain ja Jean Alexandre Barré.

Guillain–Barrén oireyhtymän riskitekijöitä ei juuri tunneta, mutta huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 50–100 tapausta.[1] Yleisin aiheuttaja on kampylobakteeri.[2]

Oireyhtymä johtaa yleensä jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita, muita ovat muun muassa kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.

Noin 80–90 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta ja hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta edelleen nelisen prosenttia menehtyy sairauteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kärppä, Mikko: Akuutti polyradikuliitti – ”tikkuilusta” tehohoitoon. Duodecim, 20.8.2009, nro 15, s. 1615–1621. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183.
  2. Guillain-Barrén oireyhtymä ja rokotukset Thl. Viitattu 28.1.2011.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.