Grumman F3F

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Rangerin F3F-1 1930-luvun loppupuolella

Grumman F3F oli viimeinen Yhdysvaltain laivaston kaksitasoinen hävittäjä. Se otettiin käyttöön vuonna 1936 ja sen käytöstä luovuttiin vuoden 1941 lopussa siten, että hävittäjä ei osallistunut toiseen maailmansotaan. Koneen tilalle hankittiin aluksi Brewster F2A Buffalo. F3F:n pohjalta kehitettiin yksitasoinen F4F Wildcat, joka lopulta korvasi sen.

Ensimmäisen mallin moottoriteho oli 700 hevosvoimaa ja huippunopeus 372 km/h. Toisessa ja kolmannessa mallissa moottorina oli 950 hv Wright R-1820 Cyclone, jolla nopeus oli 418 km/h. Lakikorkeus oli lähes 1 200 metriä edeltäjäänsä suurempi. Aseistuksena oli 12,7 millimetrin ja 7,62 millimetrin konekivääri. Ulkopuolinen ripustusaseistus käsitti max. 105 kg pommeja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet – 300 konetyyppiä kaikkialta maailmasta, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos Aircraft of World War II, Amber Books, 1999, Thaimaa ISBN 978-951-23-5025-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chant, C., 2008: s. 150–151

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grumman F3F.