Gottlob Ernst Schulze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gottlob Ernst Schulze (23. elokuuta 1761 Heldrungen, Thüringen14. tammikuuta 1833 Göttingen) oli saksalainen filosofi, joka lukeutuu saksalaisiin idealisteihin. Hän toimi professorina Wittenbergin, Helmstedtin ja Göttingenin yliopistoissa. Schulzen merkittävin teos Aenesidemus (1792), joka oli nimetty skeptikko Ainesidemoksen mukaan, oli skeptistä polemiikkia Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä ja Karl Leonhard Reinholdin ”elementaarifilosofiaa” vastaan.

Göttingenissä Schulze neuvoi oppilastaan Arthur Schopenhauer keskittymään Platonin ja Kantin ajatteluun. Tällä neuvolla oli suuri vaikutus Schopenhauerin filosofiaan. Schopenhauer opiskeli vuosina 1810–1811 sekä psykologiaa että metafysiikkaa Schulzen alaisuudessa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grundriß der philosophischen Wissenschaften, 2 osaa (1788, 1. osa; 1790, 2. osa)
  • Aenesidemus oder über die Fundamente der von dem Herrn Professor Reinhold in Jena gelieferten Elementar-Philosophie. Nebst einer Vertheidigung des Skepticismus gegen die Anmassungen der Vernunftkritik (1792)
  • Kritik der theoretischen Philosophie, 2 osaa (1801)
  • Grundsätze der allgemeinen Logik (1802)
  • Encyclopädie der philosophischen Wissenschaften zum Gebrauche für seine Vorlesungen (1814)
  • Psychische Anthropologie, 2 osaa (1816)
  • Philosophische Tugendlehre (1817)
  • Über die menschliche Erkenntnis (1832)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Gottlob Ernst Schulze