Gorbatšovin alkoholin vastainen kampanja
Gorbatšovin alkoholin vastainen kampanja oli Neuvostoliiton puoluejohdon yritys raitistaa Neuvostoliiton kansaa lähinnä vuosina 1985–1987. Mihail Gorbatšov aloitti kautensa kampanjalla[1] ja se koostui seitsemästä toimenpiteestä[2]. Se vähensi alkoholikuolemia ja avioeroja, mutta viinan kotipoltto lisääntyi. Kansa turhautui alkoholin ostamisen hankaloitumiseen, joten Gorbatšov menetti kampanjan takia kansansuosiotaan. Lisäksi valtio menetti alkoholista saatavia tuloja. Niinpä puoluejohto palautti alkoholin kauppoihin jo vuonna 1987.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjällä oli vuosisataiset perinteet votkan juomisesta. Valtio hankki alkoholikaupasta esimerkiksi 1800-luvulla suuria tuloja. Kieltolaki oli Venäjällä voimassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja Neuvostoliiton alkuvuosina. Neuvostoliiton puoluejohto aloitti uudelleen valtion viinakaupan vuonna 1925, sillä valtio tarvitsi tuloja teollistamisohjelmaan[3]. Sotien jälkeisessä Neuvostoliitossakin alkoholismi oli tavallinen ongelma. Se aiheutti kansantaloudellisia vaikutuksia. Alkoholin käyttö kuusinkertaistui vuosina 1952–1983[4]. Jo Brežnevin kaudella oli puhuttu kieltolaista. Vuosina 1958 ja 1972 oli alkoholin vastaisia kampanjoita. Brežnev itse vastusti ajatusta kieltolaista, koska hänen mukaansa "kansa ei tullut toimeen ilman votkaa". 1980-luvun alussa alkoholi tunnistettiin laajalti Neuvostoliitossa työpoissaolojen, kuolemien ja matalan tuottavuuden syyksi[5]. Politrukki Jegor Ligatšov kannusti Gorbatšovin aloittamaan alkoholin vastaisen kampanjan[6].
Kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gorbatšov aloitti vuonna 1985 alkoholin vastaisesta kampanjasta[7]. Syksyllä 1985 perustettiin ylhäältä byrokraattisesti johdettu 13-miljoonapäiseksi paisunut raittiusyhdistys[8]. Viinakauppoja suljettiin, aukioloaikoja supistettiin ja alkoholin hintaa nostettiin[6][9] 25% vuonna 1985. Viinitarhoja hakattiin maan tasalle[10]. Viinakaupat olivat nyt auki arkisin kello 14–19 ja viikonloppuisin kiinni. Alkoholinkäytön laillinen alaikäraja nousi 18:sta 21 vuoteen. Alkoholia ei saanut enää myydä sairaaloiden, koulujen, tehtaiden ja lentokenttien lähellä. Julkisilla paikoilla juopuneita rangaistiin. Alkoholin kotipoltosta sai joko isot sakot tai vankeutta. Valtio tuki aktiivisesti muun muassa urheilukeskusten ja puistojen rakentamista.
Myönteiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kampanjan seurauksena alkoholismi väheni, rikollisuus laski, syntyvyys nousi, kuolleisuus väheni ja työaikaa säästyi. Huliganismi ja juopottelusta johtuvat avioerot vähenivät.[11] Alkoholin käyttö väheni kotipoltosta ja korvikkeista huolimatta niin, että se palautui ennelleen vasta vuonna 1993.
Kielteiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viinakauppojen eteen ilmestyivät "Gorbatšovin käyriksi" sanotut pitkät jonot. Kansaa raivostutti tuntikausia kestänyt juhlaviinan jonotus. Gorbatšovista tuli epäsuosittu "limonaatimies" ja "generaalisihteerin" (pääsihteeri) sijasta "mineraalisihteeri"[11] viittauksena mineraali- eli kivennäisveteen. Alkoholin vastaisesta kampanjasta huolimatta Gorbatšov itse joi juhlissa, tosin kohtuullisesti[12]
Kansanterveydelliset ongelmat pahenivat, kun ihmiset alkoivat etsiä korvikkeita alkoholille, ja valmistaa sitä itse kotonaan[13]. Kuolleisuus nousi uudelleen ja eräänä vuonna 400 000 ihmistä kuoli epäpuhtaaseen votkaan[3]. Kotipoltto (venäjäksi samogon) lisääntyi rajusti[11]. Suuvettä, ikkunanpesunestettä, jarrunestettä, bensiiniä, hammastahnaa ja kenkävoidetta käytettiin viinan korvikkeina. Nämä saattoivat olla välittömästi hengenvaarallisia. Sokerin ja hiivan myynti kasvoi[14], mutta myytävä leivonnaisvalikoima supistui[11]. Miliisi ei kyennyt kotipolttoa estämään ja rangaistukset eivät pelottaneet pontikan, kaljan ja kotiviinien tekijöitä[15]. Huumeiden käyttö lisääntyi.[16]. Valtio menetti alkoholin myyntituloja[6], kun alkoholikauppa siirtyi mustaan pörssiin.
Jälkivaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1987 votka palautettiin kauppoihin ongelmien takia[10] Gorbatšov itse piti jälkikäteen Venäjällä yleistä alkoholiongelmaa pahana, mutta sen vastaisessa ohjelmassa tehtiin hänen mielestään monia virheitä[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hosia, Martti: Raportti Moskovasta. Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3806-4.
- Kirkinen, Heikki: Venäjän historia. Otava, 2001. ISBN 951-1-15799-X.
- Susiluoto, Ilmari: Vilpittömän ilon valtakunta - Viina ja Venäjä. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2007. ISBN 978-951-20-7496-9. suomi
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://academic.oup.com/alcalc/article/34/6/824/192703
- ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3818525/
- ↑ a b Vodka on taloutta Venäjällä | Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 3.9.2015. Viitattu 24.5.2016.
- ↑ Susiluoto 2007, s 117
- ↑ The Gorbachev Anti-Alcohol Campaign and Russia's Mortality Crisis Jay Bhattacharya Christina Gathmann Grant Miller , 2012,(DOI): 10.3386/w18589, sivu 7
- ↑ a b c Kirkinen 2000, s. 499
- ↑ Hosia, Raportti Moskovasta, Gummerus 1991, sivu 17
- ↑ Susiluoto 2007, s 121
- ↑ Hosia 1991, sivu 16
- ↑ a b Hosia 1991, sivu 20
- ↑ a b c d Gorbatšov 2015, s 353
- ↑ Susiluoto 2007, s 120
- ↑ Hosia, 18
- ↑ Susiluoto 2007, s 123, 126
- ↑ Susiluoto 2007, s 130
- ↑ Hosia 1991, s. 19, 20
- ↑ Gorbatšov 2015, s 354