Goji-marja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ripe goji berries.jpg
Goji-marja

Susimarja eli goji-marja on nimitys kahden pukinpensaiden sukuun kuuluvan lajin, pukinpensaan eli aitapukinpensaan[1] (Lycium barbarum) ja kiinanpukinpensaan[2] (Lycium chinense) marjoille, joilla on pitkä historia ravintona ja lääkekasvina Itä-Aasiassa, varsinkin läntisessä Kiinassa, kuten Tiibetissä.[3] Lajit kasvavat alkuperäisinä Itä-Aasiassa.

Nimi Goji-marja on otettu käyttöön vasta 2000-luvun alussa. Tämä nimi tulee englannin kielen ja kenties joidenkin kiinalaisten murteiden välityksellä kiinan kielen sanasta 枸杞 [gǒuqǐ], joka suomalaisilla aakkosilla ääntyisi lähinnä "gou´thsi". Marjasta on käytetty Suomessa myös pitkään nimeä susimarja, joka vastaa englannin alkuperäisempää nimeä wolfberry. Kiinankielisellä nimellä ei ole merkitystä, jonka voisi kääntää.

Susimarjan väitetään olevan yksi maailman ravinnerikkaimmista hedelmistä.[4] Tämän vuoksi susimarjalla on katsottu olevan monia terveydellisiä vaikutuksia. Marja sisältää runsaasti terveydelle edullisia antioksidantteja, muun muassa karotenoideja ja flavonoideja.[5] Marja sisältää runsaasti polysakkarideja (23 %), joiden jotkut kokevat tukevan kehon puolustusjärjestelmän toimintaa. Susimarjan kerrotaan sisältävän 21 hivenainetta, runsaasti vitamiineja (varsinkin B-ryhmän) ja 18 aminohappoa. Marjan painosta 10–14 % on proteiinia. Susimarjan väitetään myös vahvistavan immuunijärjestelmää.[4]

Itä-Aasiassa tämä marja liitetään yleisesti pitkän iän salaisuudeksi. Lisäksi perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä goji-marjaa käytetään monien vaivojen parantamiseen. Sen uskotaan auttavan esimerkiksi maksan, munuaisten ja silmien vaivoissa.[6]

Vuosina 2009–2010 suurin osa Tullilaboratoriossa tutkituista susimarjaeristä ylitti silloin sallitut torjunta-ainepitoisuudet, ja ne hylättiin. Vuonna 2010 EU-lakia kuitenkin muutettiin niin, että susimarja luokiteltiin tomaatiksi, jolle sallitaan suuremmat raja-arvot. Luokitusmuutoksen jälkeen Suomeen tuodut susimarjaerät ovat olleet uusien raja-arvojen puitteissa.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  2. Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
  3. Yu MS, Leung SK, Lai SW, et al (2005). Neuroprotective effects of anti-aging oriental medicine Lycium barbarum against beta-amyloid peptide neurotoxicity. Exp. Gerontol. 40 (8-9): 716–727.
  4. a b http://www.superfoodit.com/goji.html
  5. Wang Q, Qiu Y, He SP, Chen YY. Chemical constituents of the fruit of Lycium barbarum L. J Chin Pharm Sci 1988; 7: 218–220
  6. Goji-marja on kiinalainen superfood Viitattu 30.6.2012.
  7. Ruokatieto: Kaukomaiden superruoka todetaan tullissa usein määräysten vastaiseksi 29.03.2011. Viitattu 6.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]