Giuseppe De Liguoro
Giuseppe De Liguoro (10. tammikuuta 1869 Napoli – 19. maaliskuuta 1944 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja näyttelijä.
Napolilaiseen aatelisperheeseen syntynyt De Liguoro työskenteli vuodesta 1894 lähtien teatterinäyttelijänä. Vuodesta 1908 lähtien hän toimi elokuvanäyttelijänä ja Milano Filmsin taiteellisena johtajana. Tuon ajan menestyksiä olivat Il conte Ugolino (1908), Marin Faliero, doge di Venezia (1909), Edipo re (1910), L’Inferno (1911) ja Odysseuksen harharetket (1911). Vuonna 1913 De Liguoro ohjasi Labor Filmsille säveltäjäelämäkerran Giuseppe Verdi nella vita e nella gloria. Vuonna 1914 hän siirtyi ensin torinolaiselle Gloria Filmsille ja sitten catanialaiselle Etna Filmille, jossa hän teki menestyselokuvia kuten Christus (1914), Il cavaliere senza paura (1915) ja Patria mia! (1915). Myöhemmin De Liguoro ohjasi roomalaisella Caesar Filmillä useita Francesca Bertinin elokuvia kuten Odette (1916) ja La perla del cinema (1916). Vuosina 1917–1923 De Liguoro työskenteli Gladiator Filmillä, UCI:llä ja useilla pienillä studioilla. Vuonna 1924 hän perusti Venetsiaan oman tuotantoyhtiön, mutta vetäytyi sen jälkeen alalta. Vuonna 1931 De Liguoro ohjasi vielä lyhyen äänielokuvan La canzone di Mirka.
Näyttelijä-ohjaajat Wladimiro ja Eugenio De Liguoro ovat Giuseppe De Liguoron poikia.
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- L’Inferno, 1911 (ohjaaja ja näyttelijä)
- Odysseuksen harharetket, 1911 (ohjaaja ja näyttelijä)
- Fedora, 1916 (ohjaaja ja näyttelijä)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Giuseppe De Liguoro Internet Movie Databasessa (englanniksi)
| ||||||||||||||
