Frederic Thesiger Chelmsford

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lordi Chelmsford noin vuonna 1924.

Frederic John Napier Thesiger, Chelmsfordin 1. varakreivi (12. elokuuta 1868 Lontoo1. huhtikuuta 1933 Lontoo)[1] oli brittiläinen siirtomaahallinnon virkamies, joka toimi vuosina 1916–1921 Intian varakuninkaana.

Frederic Thesigerin isä oli zulusodassa ylipäällikkönä toiminut kenraali Frederic Thesiger, Chelmsfordin 2. paroni. Hänen äidinisänsä oli brittiläisen Intian armeijassa palvellut kenraalimajuri Heath. Thesiger kävi Oxfordin Magdalen Collegea ja aloitti uransa 1893 asianajajana. Hän osallistui pääkaupungin kunnallispolitiikkaan toimimalla Lontoon kreivikunnan valtuustossa. Hän peri 1905 isältään Chelmsfordin paronin arvon ja toimi Australiassa vuosina 1905–1909 Queenslandin sekä 1909–1913 Uuden Etelä-Walesin kuvernöörinä.[1][2] Chelmsford lyötiin 1912 ritariksi. Seuraavana vuonna hän jätti kuvernöörinvirkansa ja siirtyi ensimmäisen maailmansodan aikana Dorshetshiren rykmentin kapteeniksi Intiaan, jossa yleni nopeasti.[1] Hänet nimitettiin 1916 lordi Hardingen seuraajana Intian varakuninkaaksi.

Chelmsfordin kausi Intiassa oli intialaisen nationalismin kuohunnan aikaa. Vuonna 1919 maan hallinnossa toteutettiin niin sanotut Montagun-Chelmsfordin-reformit, jotka perustuivat hänen ja Intian asioiden valtiosihteeri Edwin Samuel Montagun laatimaan raporttiin. Sekä valtakunnallisia että alueellisia parlamentteja suurennettiin ja niiden jäsenten enemmistö muutettiin vaaleilla valittaviksi. Osavaltioiden hallinnossa otettiin käyttöön vallanjako, jossa osa paikallisista ministereistä oli vastuullisia parlamenteille ja osa kuvernööreille. Seitsenjäsenisessä toimeenpanevassa neuvostossa intialaisten edustajien määrä nostettiin yhdestä kolmeen. Uudistukset synnyttivät levottomuuksia Punjabissa ja Gujaratissa. Tämän seurauksena säädettiin Chelmsfordin tukema Rowlatt Actina tunnettu laki, jolla viranomaisille myönnettiin laajat valtuudet kansalaisoikeuksien ohittamiseen poikkeustilanteissa. Laki kuitenkin nostatti vastarintaa ja levottomuudet laajenivat, jolloin Punjab oli julistettava sotatilaan. Lisäksi Mahatma Gandhin johtamien passiivisen vastarinnan kampanjoiden seurauksena Kongressipuolue boikotoi uudistettujen neuvostojen ensimmäisiä vaaleja vuonna 1920.[1]

Chelmsford jätti tehtävänsä Intiassa 1. huhtikuuta 1921, jolloin hänet korotettiin varakreiviksi. Hän toimi meriministeriä Ramsay MacDonaldin johtamassa Työväenpuolueen hallituksessa tammikuusta marraskuuhun 1924.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Frederic John Napier Thesiger, 1st Viscount Chelmsford (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.9.2013.
  2. Nordisk familjebok (1919), s. 1095 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.9.2013.
  3. Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 830 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]