Francis Bruun
Fredrik Francis Bruun (16. heinäkuuta 1843 Vehkalahti – 22. huhtikuuta 1930 Turku) oli suomalainen juristi ja Turun hovioikeuden varapresidentti.[1][2]
Bruunin vanhemmat olivat tullinhoitaja Erik Anton Bruun ja Henriette Fredrika Weckman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1862 Helsingin yksityislyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1867. Bruun sai varatuomarin arvon 1869.[1]
Bruun oli Turun hovioikeudessa varakanneviskaalina 1883–1885, sihteerinä 1885, asessorina 1885–1896, hovioikeudenneuvoksena 1896–1902 ja 1907–1908 sekä varapresidenttinä 1908–1910. Hänet erotettiin virasta ensimmäisen sortokauden aikana 1902 mutta hän pääsi palaamaan entiseen virkaansa 1907. [1][2]
Bruun omisti Vehkalahdella isältään perimänsä Poitsilan kartanon vuoteen 1888 saakka jolloin hän myi sen kauppaneuvos Konstantin Aladin vanhemmalle. Hän oli Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä 1890-1896. Täyttäessään 85 vuotta vuonna 1928 Bruun oli Suomen vanhin elossaoleva lakimies.[2]
Francis Bruun oli naimisissa vuodesta 1888 Olga Viktoria Rosenqvistin kanssa.[1] Heidän poikansa Heino Erik Bruun (1890–1971) toimi Turun hovioikeudessa asessorina 1948–1953.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c Varapresidentti Fr. Bruun 85-vuotias, Helsingin Sanomat 16.07.1928 nro 190, s. 2, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Kuka kukin on 1954 : Erik Bruun
- ↑ Bruunien hautakivi Turun hautausmaalla, Suomen Sukututkimusseura Hautakirjoituksia ja hautakuvia (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
