Filogelos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Filogelos (muinaiskreikaksi Φιλόγελως, "Naurun ystävä") on antiikin kreikkalainen kokoelma vitsejä. Teos on ainoa antiikin ajoilta säilynyt vitsikirja ja näin vanhin nykyaikaan säilynyt kokoelma vitsejä.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filogelos on kirjoitettu muinaiskreikaksi, käytetyn kielen perusteella mahdollisesti 300-luvulla.[3] Se on laitettu muutoin tuntemattomien Hierokleen ja Filagrioksen nimiin. Koska vitsissä numero 62 mainitaan urheilukilpailut, jotka järjestettiin 21. huhtikuuta 248 Rooman tuhatvuotisjuhlien kunniaksi, kokoelma on mitä ilmeisimmin peräisin tämän tapahtuman jälkeiseltä ajalta. Itse vitsit ovat kuitenkin peräisin satojen vuosien ajalta ennen ylöskirjaamista.[1][4]

Kokoelma on vanhin tunnettu vitsikokoelma, mutta tiedetään, että se ei ole muutoin vanhin kokoelma, johon vitsejä on kerätty yhteen. Athenaios kirjoitti, että Filippos II maksoi eräälle ateenalaiselle seuralle nimeltä "Ryhmä 60" siitä, että sen jäsenet kirjoittivat vitsinsä ylös. Plautuksella esiintyy 100-luvulla kahdesti henkilöhahmo, joka mainitsee vitsejä sisältäneet kirjat. Keisari Augustuksen opettajalla Melissuksella kerrotaan puolestaan olleen 150 vitsikirjan kokoelma. Vitsikirjoja tarvitsivat antiikin aikana muun muassa pidoista toiseen kierrelleet vitsinkertojat.[1][2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filogelos sisältää 265 vitsiä. Vitsit on lajiteltu kokoelmaan aiheittain, ja ne voidaan luokitella neljään ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat niin kutsutut skholastikos-vitsit, joita on kokoelmassa 103 kappaletta. Ne pilkkaavat oppineita mutta maailmasta vieraantuneita lukutoukkia.[5] Eräs esimerkki skholastikos-vitsistä on:

»Kerran joku huomautti skholastikokselle, että tälle on tulossa parta. — Hei, sinullehan on tulossa parta! Skholastikos lähti saman tien portille ottamaan sitä vastaan. Toinen skholastikos kysyi ystävältään, mihin tämä oli menossa, ja kuultuaan syyn hän sanoi: — Ei ihme että meitä pidetään hölmöinä. Sehän saattaa tulla toiselle portille.[6]»

Toiseen ryhmään kuuluvat hölmöläisvitsit. Nykyajan hölmöläisiä vitseissä vastaavat kymeläiset, abderalaiset ja sidonilaiset. Eräs kymeläisvitsi kuuluu:[5]

»Kymeläisen isä kuoli Aleksandriassa ja hän vei ruumiin palsamoitavaksi. Myöhemmin hän palasi hakemaan ruumista, ja palsamoija kysyi ruumiiden keskeltä, oliko jotakin mistä hänen isänsä voisi tunnistaa. Kymeläinen vastasi: "Paha yskä".[7]»

Kolmanteen ryhmään kuuluvat erilaisia ihmistyyppejä koskevat vitsit. Vitsien kohteena ovat muiden muassa saiturit, ahmatit, juopot, laiskurit, naistenvihaajat sekä pahan hengityksen omaavat. Neljänteen ryhmään kuuluvat erilaisia ammatteja, kuten lääkäreitä ja partureita, koskevat vitsit.[5]

Filogeloksen vitsit ovat tyyliltään niukkoja, koska ne oli tarkoitettu ääneen kerrottaviksi; lukijan tehtävänä oli vitsiä kertoessaan höystää se meheväksi ja eläväksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kivimäki, Arto & Vahtikari, Vesa & Vesterinen, Sampo: Antiikin vitseistä. Teoksessa Kivimäki, Vahtikari & Vesterinen 2002, s. 113-130.
  2. a b Salmenkivi, Erja: "Nauru pidentää ikää". Teoksessa Kajava, Mika ym.: Kulttuuri antiikin maailmassa, s. 542. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-157-4.
  3. Dead Parrot sketch ancestor found BBC News. 13.11.2008. BBC. Viitattu 1.3.2010.
  4. Ollikainen, Tapio: Vanha vitsi naurattaa Yliopisto-lehti. 10/2002. Viitattu 1.3.2010.
  5. a b c Kivimäki, Arto & Vahtikari, Vesa & Vesterinen, Sampo: Filogelos. Teoksessa Kivimäki, Vahtikari & Vesterinen 2002, s. 7-8.
  6. Filogelos, vitsi 43. Suomennos Arto Kivimäki, Vesa Vahtikari ja Sampo Vesterinen. Teoksessa Kivimäki, Vahtikari & Vesterinen 2002.
  7. Filogelos, vitsi 171. Suomennos Arto Kivimäki, Vesa Vahtikari ja Sampo Vesterinen. Teoksessa Kivimäki, Vahtikari & Vesterinen 2002.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikivanha - Antiikin vitsejä ja sukkeluuksia. Suomentaneet ja toimittaneet Arto Kivimäki, Vesa Vahtikari ja Sampo Vesterinen. Helsinki: Tammi, 2002. Sisältää Filogeloksen vitsien suomennoksia, sekä muita antiikin ajan kaskuja.
  • The Philogelos or Laughter-Lover. Toimittanut Barry Baldwin. London Studies in Classical Philology Series, 10, 1983. ISBN 978-9070265458.
  • Philogelos: Hieroclis et Philagrii facetiae. Toimittanut A. Eberhard. Berlin: H. Ebeling & C. Plahn, 1869.
  • ιεροκλέους και Φιλαγρίου (Hierokles kai Philagrios). G. Pachymeris declamationes XIII quarum XII ineditae, Hieroclis et Philagrii grammaticorum φιλόγελως longe maximam partem ineditus. Toimittanut Jean François Boissonade de Fontarabie. Paris: -, 1848.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]