Faradayn häkki
Sivulta puuttuu 
Faradayn häkki on sähköä johtava häkki tai muu yhtenäinen kuori, jota audio- tai radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily ei läpäise. Toisin sanoen Faradayn häkin sisäpuolella oleva sähkömagneettisen kentän lähde ei vaikuta häkin ulkopuolella, ja sähkömagneettinen kenttä ei pääse häkin ulkopuolelta sen sisäpuolelle.
Faradayn häkki on nimetty fyysikko Michael Faradayn mukaan. Hän rakensi ensimmäisen Faradayn häkin vuonna 1836.
[muokkaa] Toiminta
Faradayn häkki perustuu siihen, että sähkövarausten välinen poistovoima pyrkii pitämään varaukset johteen pinnalla. Käytännössä siis Faradayn häkin jouduttaessa ulkoiseen sähkökenttään sen pinnalla olevat varauksenkuljettajat asettautuvat siten, että positiiviset varaukset keskittyvät häkin sille puolelle, joka osoittaa samaan suuntaan kuin sähkökenttä ja negatiiviset varaukset vastakkaiselle puolelle. Positiivisten ja negatiivisten varausten keskittymät luovat oman sähkökenttänsä, joka eliminoi ulkoisen sähkökentän vaikutuksen häkin sisäpuolella.[1]
Häkin vaikutus sähkömagneettiseen säteilyyn riippuu säteilyn aallonpituudesta ja verkon aukkojen läpimitasta. Esimerkiksi mikroaaltouunin säteily, jonka aaltopituus on 12 cm, ei läpäise mikroaaltouunin oven tiheää metalliverkkoa, mutta valon näkyvät aallonpituudet (350–700 nm) läpäisevät. Samoin atomirakenteeseen verrattuna lyhytaaltoinen röntgen- ja gammasäteily kykenevät tunkeutumaan yhtenäisenkin metallikalvon läpi.
[muokkaa] Käyttö
Salamalta suojaavina Faradayn häkkinä toimivat rakennuksen ukkosenjohdatin ja auton metallikori. Myös esimerkiksi mikroaaltouunin ovessa oleva verkko yhdistettynä laitteen metallikuoreen estää mikroaaltojen pääsyn uunin ulkopuolelle.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Young & Freedman: ”22.5”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 858. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
