FS Normandie (1860)
| Normandie | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Cherbourg |
| Kölinlasku | 14. syyskuuta 1858 |
| Laskettu vesille | 10. maaliskuuta 1860 |
| Palveluskäyttöön | 13. toukokuuta 1862 |
| Poistui palveluskäytöstä | 17. kesäkuuta 1871 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 5 650 t |
| Pituus | 78,25 m |
| Leveys | 17 m |
| Syväys | 8,48 m |
| Koneteho | 2 500 hv |
| Nopeus | 13 solmua |
| Miehistöä | 570 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 36 × 164 mm Mle 1858 -tykkiä |
FS Normandie oli Ranskan laivaston vuonna 1860 vesillelaskettu Gloire-luokan ironclad.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Gloire-luokka (ironclad)
Ranskan meriministeri tilasi 4. maaliskuuta 1858 kolme 900 nhp:n höyrykoneella varustettua panssarifregattia, joista kaksi tilattiin Toulonin laivastontelakalta ja kolmas Lorientista. Neljäs alus tilattiin osana vuoden 1859 hankintoja 3. syyskuuta Cherbourgista ja tilatun aluksen nimeksi vahvistettiin 14. syyskuuta Normandie Meriministeri hyväksyi 20. maaliskuuta Stanislas-Charles-Laur Dupuy de Lôme uudesta aluksesta tekemät suunnitelmat, joita käytettiin myös Normandien valmistuksessa. Köli laskettiin 14. syyskuuta 1858.[1]
Aluksen höyrykone tilattiin Mazelinelta, joka hyväksyi tilauksen 22. syyskuuta täydennyksenä Couronnen höyrykonetilauksen täydennyksenä. Aluksen höyrykone asennettiin 1870-luvulla rannikkopanssarilaiva Tonnerreen. Alus laskettiin vesille 10. maaliskuuta 1860 ja se otettiin palvelukseen 2. heinäkuuta. Alus valmistui 1862 ja laivasto hyväksyi sen 13. toukokuuta 1862.[2][3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus ylitti heinäkuussa 1862 Atlantin ensimmäisenä ironcladinä maailmassa vara-amiraali Edmond Jurien de La Gravièren Meksikon valtausta tukemaan matkanneen laivasto-osaston lippulaivana. Alus aloitti huhtikuussa 1863 keltakuumeen puhjettua aluksella kotimatkan Tourvillen saattamana. Sairaus surmasi muun muassa aluksen päällikön Russellin. Ranskaan saavuttuaan alus oli Nantesissa karanteenissa.[4]
Alus liitettiin Välimeren laivastoon, jonka mukana alus vieraili Brestissä ollen Britannian kuninkaallisen laivaston Kanaalin laivaston vierailun isäntänä. Muutamaa päivää myöhemmin alus osallistui Ranskan laivaston tekemään vastavierailuun Portsmouthiin.[5]
Alus oli vuosina 1865-1868 koulutuslaivueessa, jossa ollessaan sen päällikkönä oli muun muassa Bernard Jauréguiberry ja Garnault. Laivueessa ollessaan se oli amiraalien Exelman ja Gicquel des Touches lippulaivana. Alus siirrettiin 1868 telakalle modernisoitavaksi, jolloin sen tykit vaihdettiin. Alus palasi palvelukseen elokuussa 1870 päällikkönään du Pin de Saint-André ja se liitettiin kontra-amiraali Didelotin ironclad-laivueeseen, jonka mukana se oli Ranskan Saksan sodassa 1870-1871. Se ei kuitenkaan osallistunut sotatoimiin.[4]
Heikkolaatuisesta puutavarasta valmistettu alus oli sotatoimien päätyttyä huonossa kunnossa ja se poistettiin palveluksesta 17. kesäkuuta 1871. Alus romutettiin 1872 ja sen koneisto siirrettiin Tonnerreen.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- de Balincourt, Captain & Vincent-Bréhignac, Captain: The French Navy of Yesterday: Ironclad Frigates, Part I. (La Revue Maritime Vol. CXXXV 1931 s. 289 ja 775) F.P.D.S. News Letter, 1974, II. vsk, nro 3, s. 23-25. Akron, Ohio: Foreign Periodicals Data Service. (englanniksi)
- Jones, Colin: Entente Cordiale, 1865. Warship, 1996, XX. vsk, s. 31-40. Lontoo, UK: Conway. ISBN 0-85177-685-X. (englanniksi)
- Winfield, Rif & Roberts, Stephen S.: French Warships in the Age of Sail 1786-1861 Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley, South Yorkshire: Seaforth Publishing, 2015. ISBN 978-1-84832-204-2. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: EI – Seuraaja: Couronne |