Evankelinen unioni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Evankelinen unioni eli Protestanttinen unioni oli kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin toiminut Saksan protestanttien puolustusliitto.[1]

Se sai alkunsa Donauwörthin kaupungissa syntyneen mellakan jälkeen 1608. Dönesworthin luterilainen enemmistö kielsi katolisilta omistusoikeuden 1606. Syntyi mellakka, jonka päätyttyä Saksan kalvinistiset ruhtinaat ja protestanttiset kaupungit tunsivat itsensä uhatuiksi, kokoontuivat Auhauseniin ja perustivat Evankelisen unionin Kurpfalzin eli Pfalzin vaaliruhtinaan Fredrik IV:n (1583–1610) johdolla. Vastalauseeksi katoliset perustivat Katolisen liigan 1609 Baijerin johdolla.

Mukana unionissa olivat Kurpfalz, Anhalt, Neuburg, Württemberg, Baden, Ansbach, Bayreuth, Kassel, Brandenburg, Ulm, Strasbourg ja Nürnberg. Liitto oli alusta asti heikko, koska voimakkaimmat protestanttiset ruhtinaskunnat kuten Saksi jättäytyivät sen ulkopuolelle. Ongelmia aiheutti myös luterilaisten ja kalvinistien keskenäiset kiistat.

Kun Pfalzin seuraava ruhtinas Fredrik V suostui Böömin kuninkaaksi 1619, muut evankelisen unionin jäsenet kirjoittivat Ulmin sopimuksen ja kieltäytyivät tukemasta häntä. Lyötyään Böömin kapinalliset keisari Ferdinand II puuttui asiaan 1621 ja antoi Pfalzin ja vaaliruhtinaan tittelin Baijerin herttua Maksimilianille. Evankelinen unioni kokoontui Heilbronnissa ja protestoi. Keisari ei kuunnellut protestia vaan sen sijaan määräsi unionin riisumaan armeijansa aseista. Mainzin sopimuksella 1621 unioni muodollisesti lakkasi olemasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Protestant Union Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.7.2013.