Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kidutuksen vastainen komitea eli CPT (Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment) on Euroopan neuvoston alainen elin, joka valvoo vapautensa menettäneiden oikeuksia ja kohtelua neuvoston jäsenmaissa.
Suomi on 1. huhtikuuta 1991 alkaen sitoutunut kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen (SopS 17/91). Sopimus on tullut osaksi Suomen oikeutta lailla 463/91 ja asetuksella 464/91. Tällä huonon kohtelun vastaisella yleissopimuksella on perustettu komitea valvomaan sopimuksen noudattamista. Eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun estämiseksi pyrkii ehkäisemään ennalta vapautensa menettäneiden kidutusta ja huonoa kohtelua.
Kidutuksen vastainen sopimus on alun perin vuodelta 1987 ja tuli kansainvälisesti voimaan 1989. Tämä sopimus ei sisällä kidutusta ja muuta kiellettyä kohtelua koskevaa määritelmää, vaan viittaa tältä osin johdannossaan ihmisoikeusyleissopimuksen 3. artiklaan. Sen mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Se, että vielä vuonna 1987 on katsottu tarpeelliseksi puuttua kidutukseen läntisessä Euroopassa johtuu siitä, ettei sopimus koske pelkästään fyysisen kidutuksen vastustamista vaan käytännössä paino on sopimuksen nimestä ilmenevällä epäinhimillisellä ja halventavalla kohtelulla. Käyttönimi "kidutuksen vastainen yleissopimus" on siis jossain määrin harhaanjohtava. Tämän vuoksi käytetään myös nimeä huonon kohtelun vastainen sopimus.
Komitealla on varsin laajat valtuudet. Sillä on vapaa pääsy maahan, oikeus liikkua siellä vapaasti ja oikeus tarkastaa kaikkia jäsenvaltiossa sijaitsevia suljettuja laitoksia. Käytännössä komitea tarkastaa vankiloita, poliisiasemia ja mielisairaaloita. Se tarkastaa koko laitoksen ja kuulee henkilökuntaa ja vapautensa menettäneitä. Vapautensa menettäneitä komitea kuulee ilman henkilökunnan läsnäoloa. Lisäksi komitea pyrkii kuulemaan eri kansalaisjärjestöjä.
Komiteassa on yhtä monta jäsentä kuin sopimusvaltioita on, ja kustakin valtiosta saa olla vain yksi edustaja. Heidät valitsee ehdokaslistalta Euroopan neuvoston ministerikomitea. Jäsenet valittaan neljäksi vuodeksi ja sama jäsen voidaan valita toiselle kaudelle.[1] Komiteaan on koottu erittäin laaja asiantuntemus useilta aloilta: lainoppineita, lääkäreitä, psykologeja ja kriminologeja. Osa jäsenistä on ollut kansanedustajia. Jäsenet edustavat komiteassa vain itseään, eivät valtiota josta heidät on nimetty.[2]
Komitean toiminta perustuu yhteistyöhön. Komitean tehtävänä ei ole arvostella julkisesti valtioita vaan pikemminkin auttaa niitä vahvistamaan rajalinjaa, joka erottaa hyväksyttävän kohtelun tai käytöksen sellaisesta, joka ei ole hyväksyttävää. Tässä tehtävässään komiteaa ohjaavat seuraavat kolme periaatetta:
- kielto, joka koskee vapaudenriiston kohteena olevien ihmisten huonoa kohtelua, on ehdoton
- huono kohtelu on lievimmilläänkin ristiriidassa sivistyneen käytöksen kanssa
- huono kohtelu paitsi vahingoittaa uhria, myös alentaa sitä harjoittavaa tai siihen määräyksen antavaa viranomaista ja viime kädessä vahingoittaa kansallisia viranomaisia yleensä
Suomessa vangin CPT:lle osoittamat kirjeet ja vangin CPT:ltä saamat kirjeet on toimitettava perille avaamattomina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ European Committee for the Prevention of Torture (CPT) The Practical Guide to Humanitarian Law. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ CPT Members CPT. Viitattu 13.8.2023.