Eskrima

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Filipiiniläisiä teräaseita

Eskrima tai escrima (esp. esgrima) on filippiiniläinen taistelulaji, jonka nimi tarkoittaa miekkailua. Lajin synnystä ei ole tarkkaa tietoa. Toisen lähteen mukaan laji syntyi Filippiinien alkuperäisasukkaiden puolustaessaan maataan espanjalaisvalloituksen aikana 1500-luvulla, Filippiiniläisten historiantutkijoiden viimeisissä selvityksissä on esitetty väite, että laji kehittyi vasta sen jälkeen, kun espanjalaiset olivat jo miehittäneet maan. Pitkän rannikon ja sokkeloisen saariston takia, miehittäjät eivät yksin pystyneet vartioimaan koko aluetta. Niinpä he kouluttivat paikallisia miekan käytössä, tosin sillä erolla, että paikalliset joutuivat käyttämään omia perinneviidakkoveitsiään. Toki Filippiineillä oli ennenkin taisteltu ja tapettu, mutta nyt ensi kertaa ymmärrettiin, että kyseisiä asioita voi myös harjoitella. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Filippiinien taistelulajienhistoria ei tunne Kali sanaa ennen 1950-lukua. Lajiin kuuluu filippiiniläisen taisteluperinteen tapaisesti paljon aseita, enimmäkseen puisia tai oikeita veitsiä. Enimmäkseen lajissa harjoitellaan n. 50 cm pitkällä rottinkikepillä (keppien pituuksilla on kuitenkin eri escrimatyyleissä vaihtelua). Escrimassa opetellaan myös lukuisia aseettomia tekniikoita, niin aseistettuja kuin aseettomia vastustajia vastaan. Pääpaino on kuitenkin aseissa, kuten veitsissä, miekoissa ja eripituisissa kepeissä ja seipäissä. Lajissa on useita kymmeniä eri tyylisuuntia, joista yleisnimenä voidaan käyttää FMA:ta (Filipino Martial Arts).

Eskriman harjoitteluun käytettyjä aseita

Escriman harjoittelu aloitetaan aseilla. Lajin kehittymisen aikaan oli normaalia, että kaikki kantoivat pitkiä veitsiä mukanaan. Nykyisin harjoittelu aloitetaan rottinkikepeillä. Rottinkikeppi on harjoitteluase turhien vammojen välttämiseksi. Taisteluun tarkoitetut kepit olivat kovapuuta ja joskus niihin saatettiin kiinnittää mm. hain hampaita tai kiviä. Ne eivät olleet läpileikkaukseltaan pyöreitä vaan litteitä tai kulmikkaita. Näin varmistettiin, että iskulla voitaisiin rikkoa luita. Filippiiniläiset historiantutkijat ovat kumonneet myös väitteet, että aseilla harjoittelu olisi jossain vaiheessa kielletty ja tämän seurauksena kätketty tansseihin.


Escrima-tyylit ovat jakautuneet alueittain ja perheittäin. Laji on myös ottanut avoimesti vaikutteita lähes mistä tahansa taistelu- tai kamppailulajista (tietenkin tyylisuuntakohtaisesti), mutta uudemmissa koulukunnissa saattaa selvästi nähdä judon, karaten ja jopa aikidon vaikutteita. Vanhimmissa tyyleissä pääaseina ovat yhä pitkät veitset, miekat, keihäät ja kirveet. Uudemmissa tyyleissä harjoittelu aloitetaan rottinkikepeillä, joista siirrytään teräaseisiin ja lopuksi aseettomaan harjoitteluun. Uusimmissa tyyleissä ei teräaseilla harjoitella lainkaan. Jotkut tyylit ovat siirtyneet täysin kamppailu-urheilu-henkiseen harjoitteluun. Tällaisissa tyyleissä otellaan suojavarusteet päällä täysikontaktilla. Tyylistä riippuen suojat sekä keppi (rottinkinen/pehmustettu) vaihtelevat. Jotkut ottavat otteluita jopa rottinkikepillä ilman mitään suojia. Kannattaa kuitenkin edelleen huomioida, että rottinkikeppi ei ole taisteluun vaan harjoitteluun tarkoitettu. Huomioida kannattaa myös se, että tämän kaltaisissa otteluissa sokeutumisen vaara on suuri ilman minkäänlaisia silmä- tai kasvosuojia.

Escrima Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BIFFIÄ (British International Fighters Federation) harjoitellaan suomessa kahdessa eri ryhmässä. Toista ryhmää vetää Kaj Westersund, hänen ryhmänsä harjoittelee Jayn vanhojen oppien, tekniikoiden ja arvojen mukaisesti. Toinen toimii Kai Koskisen alaisuudessa. Koskisen ryhmässä seurataan Jayn uudempia oppeja, tekniikoita ja arvoja. Jay Dobrin käy jyväskylässä lähes vuosittain.

Biff:in perustaja Jay Dobrin aloitti wing chun kunfulla Brian Jones:in alaisuudessa vuonna 1970. Vuonna 1974 hän tapasi escrima-mestari Rene Latosan ja aloitti harjoittelun hänen opissa. Kolmen erittäin aktiivisen harjoitteluvuoden jälkeen (Latosa asui Jayn kotona) Jay sai ohjaaja-arvon yhtenä kolmesta ensimmäisestä escrima-ohjaajasta Englannissa. Vuonna 1978 Latosa kehotti Jaytä tutustumaan myös muihin escrima-tyyleihin. Jay lähti harjoittelemaan Amerikkaan harjoitellen siellä mm Leo Gironin ja Dentoy Revillarin kanssa. Jayn palattua Amerikasta Latosa totesi, että Jay on nyt valmis perustamaan oman koulunsa. Näin sai alkunsa yksi Euroopan vanhimmista Escrima-tyyleistä. Jay ei kuitenkaan ole jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan päivittää BIFFiä jatkuvasti. Tekniikoiden on toimittava raskaampia aseita ja voimakkaita iskuja vastaan. BIFF:i on myös tiettävästi viimeisiä Escrima-kouluja maailmassa, jossa edelleen sparrataan terävillä veitsillä ja macheteilla. Jay vastaa nykyisin Lontoossa mm Hendonin poliisikoulun koulutuksista teräasetta vastaan.

Escrimaseuroja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikiken Ry Takado Escrima Tampere Shaolin Dojo