Esko Horsmasalo
Esko Juha Jalmari Horsmasalo, vuoteen 1936 Salo (15. joulukuuta 1913 Tampere – 1. huhtikuuta 1995 Hämeenlinna) oli suomalainen maanviljelijä ja osuustoimintaliikkeen vaikuttaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]
Horsmasalon vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori, lääkintäeversti Toivo Salo ja Katri Langinkoski.[2] Hänen puolisonsa 1942–1993 oli Aino Inkeri Jussila. Horsmasalo tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1932 ja valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1939. Hän oli Jokioisten kartanoiden tilanhoitajan apulainen ja peltoviljelysosaston johtaja 1939–1947 ja sitten Tiirinkosken tilan isäntä Vanajassa, vuodesta 1967 Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan Osuusmeijerin johtokuntaan Horsmasalo kuului 1950–1978 ja oli sen puheenjohtaja 1960–1978, Turengin Sokeritehdas Oy:n hallintoneuvostoon 1952–1980 ja oli sen puheenjohtaja 1964–1980, Osuuskunta Metsäliiton edustajistoon vuodesta 1955 sekä useiden eri liikeyritysten hallituksiin ja johtokuntiin. Hän oli lisäksi muun muassa Uudenmaan-Hämeen metsänhoitoyhdistysten liiton hallituksen jäsen vuodesta 1952, Hämeenlinnan ympäristön metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen 1954–1978 ja puheenjohtaja 1955–1978 sekä Uudenmaan-Hämeen metsänhoitolautakunnan jäsen vuodesta 1960. Maanviljelysneuvoksen arvonimen Horsmasalo sai 1978.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vilkuna, Anna-Maria: Maanviljelysneuvos Esko Horsmasalo (1913–1995). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.1.2023.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 754. Viitattu 28.1.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna-Maria Vilkuna: Esko Horsmasalo Biografiasampo.