Esivahvistin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esivahvistin on vahvistin, joka vahvistaa esimerkiksi mikrofonin heikon signaalin linjatasoiseksi päätevahvistimelle. Käytännössä vahvistetaan yleensä jännitettä, eivätkä esivahvistimet yleensä voi syöttää suurta sähkötehoa. Päätevahvistimien otoissa on yleensä suhteellisen suuri-impedanssiset ottoliitännät, joille riittää esivahvistimen tuottama signaali.

Rakenteeltaan esivahvistimet voivat olla pienehköjä, koska ne eivät kuluta pajon tehoa, jolloin myös muuntaja voi olla pienikokoinen. Raskaita, yleensä alumiinisia jäähdytysrakenteita ei välttämättä tarvita, koska hukkalämpöä ei muodostu niin paljon kuin päätevahvistimissa. Siksi myös lepovirran mukaista luokittelua ei esiinny siinä määrin kuin päätevahvistimien yhteydessä. Vaikka toiminta olisikin A tai B-luokassa ei sähkönkulutus paljon kasvaisi.

On olemassa erillisiä, pelkästään esivahvistukseen tarkoitettuja esivahvistimia mutta sellaisia voi myös olla sisäänrakennettuina esim. miksereissä ja instrumenttivahvistimissa.

Elektronisesti esivahvistimen voi toteuttaa vaikka muutamalla transistorilla tai operaatiovahvistimella. Syynä erillisen esivahvistimen käyttöön voi olla se, että halutaan kokeilla erilaisia päätevahvistimia. Käytettäessä impedanssiltaan matalia kaiuttimia ei tarvitse kokeiluvaiheessa aina ostaa uutta esivahvistinta koska voi hankkia pelkästään kookkaamman päätevahvistimen. Lisäseikka voi olla se että hifiä arvostavalla alan harrastajalla on tietyt vaatimukset esivahvistimen ominaisuuksien suhteen joita tyypilliset ratkaisut eivät välttämättä toteuta.

Äänitysstudioissa käytetään usein erillisiä esivahvistimia. Esivahvistimien tärkeitä ominaisuuksia on alhainen särö, mukaanlukien TIM-särö.lähde?

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.