Epolettikaija
| Epolettikaija | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Epolettikaijanaaras vasemmalla, koiras oikealla | ||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Aprosmictus erythropterus (J.F. Gmelin, 1788) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Epolettikaija Wikispeciesissä |
Epolettikaija (Aprosmictus erythropterus) on Oseaniassa esiintyvä papukaija.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 32 cm ja paino 120–210 g. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, siiven yläpeitinhöyhenet punaiset, yläperä ja alaselkä siniset sekä hartiahöyhenet ja selkä mustat tai tummanvihreät. Nokka on korallinpunainen, koivet harmaat ja iiris oranssinpunainen (koiras) tai vaaleanruskea (naaras). Naaras on väritykseltään huomattavasti himmeämpi, nuori lintu muistuttaa naarasta, hyvin nuorilla nokka on keltainen.
Esiintyminen [muokkaa]
Epolettikaijasta tunnetaan kolme alalajia, joista nimialalaji erythropterus elää Australian keskiosissa, coccineopterus Australian pohjois- ja luoteisosissa sekä papua Papua-Uusi-Guinean eteäosassa. Elinympäristön ala on 1 000 000–10 000 000 neliökilometriä ja populaation koko on yli 100 000 yksilöä.
Elinympäristö [muokkaa]
Eukalyptus- ja akasiametsiköt, joenvarsimetsät, savannit, metsänreunat ja viljelysmaat 600 m:n korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on tavallisesti vesistön lähellä kasvavan eukalyptuksen kolossa tai lahossa oksassa. Pesäkolo on yleensä hyvin syvä, jopa kymmenen metriä. Naaras munii kolmesta viiteen munaa, joskus kuusi, joita se hautoo noin kolme viikkoa. Koiras tuo hautovalle naaraalle ruokaa yleensä vain kahdesti päivässä, aamulla ja myöhemmin iltapäivällä. Poikaset jättävät pesän viisi viikkoa vanhoina.
Ravinto [muokkaa]
Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, silmuista, kukista, medestä sekä hyönteisistä ja niiden toukista.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Aprosmictus erythropterus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
