Enolit

Wikipedia
Ohjattu sivulta Enoli
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Enoli tai alkenoli on alkeeni, jossa hydroksyyliryhmä on sitoutunut hiiliatomiin, jolla on kaksoissidos. Nimitys enoli on yhdistetty kaksoissidoksen en- ja alkoholin -oli -tunnisteista. Enolit ja karbonyyliyhdisteet, kuten ketonit ja aldehydit, ovat isomeerejä. Puhtainakin aineina ne muuttuvat spontaanisti toisikseen. Tätä kutsutaan keto-enolitautomeriaksi. Usein toinen tautomeeri on paljon suositumpi; yleensä se on ketoni tai aldehydi, mutta jos kaksoissidos on konjugoitunut, myös enolitautomeeri voi olla suositumpi.

Enol.png

Oikeanpuolinen enolimuoto ei ole stabiili, vaan se muuttuu vasemmanpuoleiseksi ketomuodoksi. Happi on elektronegatiivisempi kuin hiili, ja se muodostaa voimakkaampia kemiallisia sidoksia. Näin ollen hiili-happi -kaksoissidos on yli kaksi kertaa voimakkaampi kuin yksinkertainen sidos, mutta hiili-hiili kaksoissidos on heikompi kuin kaksi yksinkertaista sidosta.

Konjugoituneissa kuten 1,3-dikarbonyyli- ja 1,3,5-trikarbonyyliyhdisteissä enolimuoto on yleisempi, sillä stabiiliutta lisäävää resonanssia ja molekyylin sisäisiä vetysidoksia muodostuu vain enoli-, eikä ketomuodoissa.

Enolaatti-ioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun hydroksyyliryhmä (–OH) luovuttaa enolissa vetyionin (H+) eli protonin, muodostuu negatiivinen enolaatti-ioni:

Formation of Enolate.PNG

Välituotteena, jota on vaikea havaita, enolaattia voi syntyä sekä happo-, että emäskatalyysillä. Tavalliset vesiliuoksessa stabiilit emäkset eivät ole riittävän vahvoja muuttamaan erikseen stabiloimattomia karbonyyliyhdisteitä merkittävissä määrin enolaateiksi. Tarvitaan superemäs ja täysin vedettömät olosuhteet, jotta saadaan muutettua karbonyyliyhdiste kokonaan enolaatiksi.

On olemassa stabiileja enolaatteja, joissa enolaattia stabiloi resonanssi. Fenoleissa kaksoissidos on aromaattisessa renkaassa. Muita syitä ovat konjugaatio ja keto-enoli -tautomeria, joista johtuu esimerkiksi askorbiinihapon happamuus.

Emäksenä voidaan käyttää esimerkiksi alkoksidia. Enolaattikemian keskeinen ongelma on se, ettei enolisaatio ole selektiivistä: kun on kaksi mahdollista enolaattia, molempia syntyy. Kylmässä (esim. kuivajää-asetonihaude) ja voimakkailla emäksillä saadaan kineettisesti helpoiten irtoava enolaatti. Lämpimässä ja heikoimmilla emäksillä enoli pääsee palautumaan karbonyyliyhdisteeseen takaisin kunnes päästään termodynaamiseen tasapainoon. Toinen haaste on se, että jos emäs on liian heikko, karbonyyliyhdistettä jää liuokseen, ja se reagoi enolaatin kanssa, minkä välttämiseksi on käytettävä superemäksiä.

Enolaattikemialla on osuutensa suuressa osassa monimutkaisten lääkemolekyylien synteesissä.

Vinyloginen kemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos enolaatti on konjugoitunut karbonyylin (tai muun elektroneja puoleensavetävän ryhmän) kanssa, se toimii happona samalla tavalla kuten karboksyylihappo. Kuten karboksyylihapossa, konjugaattiemäksen elektroneja luovuttavan –O -ryhmän ja elektroneja puoleensavetävän =O -ryhmän elektronit ovat delokalisoituneet; ainoana erona on välissä oleva, "sähköä johtava" enolin π-sidos. Askorbiinihappo on tyypillinen esimerkki.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.