Eläinratavalo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eläinratavalo

Eläinratavalo on tähtitieteellinen ilmiö, jossa aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevat lukemattomat planeettainväliset pölyhiukkaset heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kolmionmuotoisena kajona.[1]


Suurin osa säteilyä heijastavista pölyhiukkasista on läpimitaltaan 10–30 mikrometriä (millimetrin tuhannesosaa). Hiukkasten lämpötila on noin 150 kelvinastetta. 20 mikrometrin infrapuna-alueella eläinratavalo säteilee vain 0,0001 kertaa niin paljon kuin Auringon pinta.selvennä Myös muilla tähdillä lienee eläinratavalopölyä, jota ei kuitenkaan toistaiseksi kyetä havaitsemaan.

Havaitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinratavalo näkyy ekliptikan ympärillä olevana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti. Se näkyykin sitä paremmin, mitä suurempi on ekliptikan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma. Parhaiten se näkyy tropiikissa, Kauriin ja Kravun kääntöpiirin välisellä alueella, missä kulma on ajoittain tasan 90 astetta. Erityisen hyvin se näkyy autiomaissa, joissa ilma on lähes aina pilvetön.[1]

Kauempana päiväntasaajasta pohjoisella pallonpuoliskolla eläinratavalo on parhaiten havaittavissa keväisellä iltataivaalla juuri kun hämärä on täydellisesti kadonnut, tai syksyllä aamutaivaalla juuri ennen hämärän ensimmäistä kajastusta. Se on erittäin huonosti havaittavissa Suomen pohjoisilta leveysasteilta, missä ekliptika muodostaa maksimissaankin vain 50 asteen kulman horisonttia vasten. Tällöin aurinko laskee niin loivassa kulmassa, että heikko kajo sekoittuu horisontin hämärään. Skotlannista ja Saksasta ilmiö on jo kohtalaisen hyvin havaittavissa.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Peter Lancaster Brown: Jokamiehen tähtitiedettä, s. 122-123. Suom. Pertti Jotuni. Otava, 1975. ISBN 951-1-01879-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]