Einar Pontán
Jonas Frans Einar Pontán (s. 11. tammikuuta 1884 Helsinki – 23. helmikuuta 1960 Helsinki)[1] oli suomenruotsalainen pedagogi, klassisten kielten opettaja ja ruotsalaisuusaatteen kannattaja.
Suomen itsenäistymisen aikoina 1917–1918 Pontán toimi Östsvensk Tidskriftin piirissä, johon kuulivat myös muiden muassa Hugo Ekhammar, Arvid Mörne, Bertel Appelberg ja Gabriel Nikander.[1] Lehti edusti niin kutsuttua itäruotsalaista aatetta, jonka tavoitteena oli Suomen ruotsinkielisten seutujen pitäminen yksikielisinä.
Pontán toimi opettajana Helsingin kouluissa, eritoten Svenska normallyceumissa, jossa hän opetti latinaa ja kreikkaa 1914–1951.[1] Hän kuului Svenska folkskolans vännerin toimikuntaan, ja oli järjestön sihteeri 1919–1925 ja puheenjohtaja 1945–1958.
Pontán oli vuonna 1918 Suomenlinnan vankileirin II piirin johtajana.[2]
Pontán oli monitaitoinen suomenruotsalainen kulttuurihenkilö, ja laati historiikin Svenska folkskolans vänners 75-års historik (1957) ja bibliografian Svenska folkskolans vänners publikationer 1882–1957 (1959). Hänen vuonna 1938 esittämänsä idea antoi alkusysäyksen Suomen Rooman-instituutin perustamiselle ja hän toimi instituutin säätiön johtokunnassa 1938–1960.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Spring, Olle: Pontán, Einar Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 23.2.2016. (ruotsiksi)
- ↑ Tuukka Pirttilahti: ”Ylivoimainen tehtävä ’parhaillekin’: Vankileirien järjestäminen Helsingissä 1918”, s. 275–276 teoksessa Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa. Sotasurmat 1917–1918 (toim. Jarmo Nieminen). Gummerus, Helsinki 2015.
| ||||||||||||||
