Donald Cammell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Donald Cammell (17. tammikuuta 193424. huhtikuuta 1996) oli skotlantilainen elokuvaohjaaja.

Donald Cammell syntyi Edinburghissa mainekkaaseen teollisuusyrittäjäsukuun. Hänen isänsä oli runoilija Charles Richard Cammell, joka takasi pojalleen kasvatuksen boheemissa ympäristössä: perheen lähipiiriin kuului muun muassa maagikko Aleister Crowley. Cammell kouluttautui Royal Academy School of Artissa taidemaalariksi, ja työskenteli menestyksekkäästi muotokuvamaalaajana 1960-luvun puoliväliin saakka, jolloin hän alkoi kiinnostua elokuvista. Cammell sai myytyä käsikirjoituksensa elokuvaan Duffy (1968), jonka jälkeen hän debytoi Nicolas Roegin kanssa ohjaajana elokuvassa Performance (1970). Vaikka elokuva olikin taiteellinen menestys, kohtasivat Cammell ja Roeg suuria vaikeuksia saadakseen sen valmiiksi, lähinnä rahoittaja Warner Brothersin takia. Kuitenkin nykyään muun muassa British Film Institute pitää sitä yhtenä kaikkien aikojen parhaista brittielokuvista.

1970-luvulta eteenpäin Donald Cammell oli tuottelias käsikirjoittaja, mutta sai harvoin kirjoituksiaan myydyksi. Ainoa ohjaustyö seuraavan 17 vuoden aikana oli Proteus-aika (Demon Seed, 1977), ja hän esiintyi myös Kenneth Angerin kulttielokuvassa Lucifer Rising (1972). Cammell teki käsikirjoituksia näyttelijä Marlon Brandon kanssa, mutta Brandon oikukkuuden takia mitään aloitetuista projekteista — joista muutamaa alettiin jopa filmaamaan — ei saatu valmiiksi. Vuonna 1987 Cammell ohjasi kuitenkin elokuvan Tappajan silmin (White of the Eye) omasta käsikirjoituksestaan.

Donald Cammellin viimeinen elokuva oli Kuumat setelit (Wild Side, 1995), jonka käsikirjoituksesta Cammell vastasi vaimonsa China Kongin kanssa. Cammellin epäonneksi elokuvan tuotantoyhtiö, halpoihin eksploitaatioelokuviin erikoistunut Nu Image otti elokuvan pois ohjaajaltaan, ja leikkasi siitä kaupallisen, seksikohtauksia korostavan version. Asiasta tuohtuneena Cammell poisti nimensä elokuvan tekijätiedoista. Vuonna 1996 Donald Cammell ampui itseään tahallisesti Los Angelesissa kotonaan, ja kuoli pian vammoihinsa. Yleensä Cammellin itsemurha on liitetty hänen viimeiseksi jääneen elokuvan vaikeuksiin, vaikka tosiasiassa hän oli jo tehnyt sopimuksen brittiläisen Metro Tartanin kanssa elokuvan oikeuksien ostamisesta ja sen uudelleenleikkaamisesta, ja kuoliniltanaan Bill Pullman varmistui hänen seuraavan elokuvansa päänäyttelijäksi. Todennäköisempänä syynä itsemurhaan on pidetty Cammellin dissosiatiivista identiteettihäiriöä, joka oli dominoinut hänen käytöstään jo pitkään. Vasta joitain vuosia myöhemmin elokuva julkaistiin Cammellin luottoleikkaaja Frank Mazzolan leikkaamana. Samalla Mazzola viimeisteli Cammellin keskeneräisen lyhytelokuvan The Argument. Vuonna 2005 julkaistiin kirjana eräs Marlon Brandon kanssa tehty käsikirjoitus, Fan Tan.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]