Diablo (videopeli)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diablo
Diablo1.jpg
Kehittäjä Blizzard North
Julkaisija Blizzard Entertainment
Julkaisupäivä Flag of the United States.svg 30. joulukuuta 1996
Flag of Europe.svg 2. tammikuuta 1997
Lajityyppi toimintaroolipeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Alusta Microsoft Windows, Mac OS, PlayStation
Jakelualusta CD
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Diablo on Blizzard Northin kehittämä ja Blizzard Entertainmentin alun perin 1996 Windowsille julkaisema Diablo-tietokoneroolipelisarjan videopeli. Sierra On-Linen pelille kehittämä lisäosa Hellfire julkaistiin vuonna 1997.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajan tehtävänä on käydä läpi hylätyn katedraalin alaisia, hirviöiden riivaamia sokkelotasoja yhä syvemmälle tunkeutuen, kunnes vastassa on itse Diablo, yksi kolmesta suuresta pahuuden mahdista. Valittavana on kolme erilaista hahmoa: soturi, rosvo ja velho. Taisteleminen tapahtuu hiirellä vihollisia osoittamalla ja klikkaamalla.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pelin alkaessa pelaajahahmo saapuu pitkän poissaolon jälkeen entiseen kotikyläänsä Tristramiin, jonka laidalla seisovaa ikivanhaa katedraalia kansoittavat nyt demoniset hirviöt.

Pelin myötä – keskustelemalla Tristramin kyläläisten kanssa ja katedraalista löytyviä kirjoja lukemalla – paljastuu, että pahuuden taustalla on uudelleenherännyt Diablo, Kauhun herra (Lord of Terror) ja yksi pelimaailma Sanctuaryn kolmesta suuresta pahan mahdista (The Prime Evils), jotka päätyivät muinoin kuolevaisten maailmaan Helvetissä tapahtuneen kapinan seurauksena, kun vähäisemmät demonit kaappasivat vallan. Diablon ja hänen veljiensä Mephiston ja Baalin vastaiseen taisteluun järjestäytyi tuolloin Horadrimin salaseura, jonka onnistui vangita heidät maagisiin sielukiviin (Soulstone). Diablon sielukivi kätkettiin syvälle Tristramin katedraalin alle.

Vuosisatojen kuluessa sielukivien voima kuitenkin heikkeni, ja lopulta Diablo heräsi vankeudessaan. Vaikkakin yhä sielukiven kahlitsemana, hänen onnistui käännyttää arkkipiispa Lazarus seuraajakseen. Vapautuakseen sielukivestään hän tarvitsi kuitenkin kehon, johon asettua. Yritys vallata katedraalia ympäröiviä maita hallitsevan kuningas Leoricin ruumis epäonnistui ja ajoi kuninkaan hulluuteen. Sen jälkeen Lazarus kaappasi Leoricin pojan, prinssi Albrechtin. Mielipuolinen Leoric surmasi omia alamaisiaan epäillen kaikkia poikansa kaappaamisesta, kunnes kuninkaan oma ritari Sir Lachdanan surmasi hänet nähtyään, mitä kuningas oli saanut aikaan. Mutta Diablon onnistui kuin onnistuikin vallata Albrechtin ruumis ja hän alkoi kerätä voimiaan samalla kun Helvetin hirviöt valtasivat katedraalin ja ryhtyivät piinaamaan lähiseutuja. Useimmat Tristramin asukkaat pakenivat tai kuolivat.

Taisteltuaan läpi katedraalin alakerrosten, katakombien, luolastojen ja Helvetin tasojen pelin sankari surmaa langenneen Lazaruksen ja käy itseään Diabloa vastaan. Taistelu päätyttyä sankarin voittoon hän kaivaa veitsellään sielukiven paholaisen otsasta ja paljastaa prinssi Albrechtin ruumiin. Muita vaihtoehtoja vailla sankari iskee sielukiven omaan otsaansa toivoen olevansa kyllin vahva kammitsoimaan Diablon hengen sisäänsä. Hän lähtee vaeltamaan kohti itää toiveenaan löytää keino päättää Diablon olemassaolo lopullisesti.

Diablo II:n juoni paljastaa kuitenkin, että ensimmäisen osan sankari epäonnistui ja joutui Diablon valtaan matkallaan itään.

Tristramin kylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelujen välillä pelaaja voi vierailla katedraalin ulkopuolella olevassa Tristramin kylässä. Kyläläisille voi muun muassa myydä löytämiään esineitä ja heiltä voi ostaa tarvikkeita taisteluja varten. Kyläläisiltä voi myös saada tehtäviä ja heidän kanssaan käytävät keskustelut paljastavat pelin taustatarinaa.

Diablo II:ssa paljastuu, että pian Diablon tapahtumien jälkeen Helvetin joukot tuhosivat Tristramin ja surmasivat melkein kaikki asukkaat Deckard Cainia lukuun ottamatta. Pelaaja joutuu taistelemaan zombiksi muuttunutta Griswold-seppää vastaan ja pelastamaan Cainin häkistä, johon hänet on vangittu.

Tristramin kylä esiintyy myös kolmannessa Diablo -pelissä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Hahmoluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Warrior (Soturi)
    • Ääni: Paul Eiding
    • Soturin erityiskykynä on voimakkuus (Strength). Soturi on pelin voimakkain hahmo ja hyvä lähitaistelussa. Soturi on kuitenkin heikko taikavoimien käyttäjä.
  • Rogue (Rosvo)
    • Ääni: Glynnis Talken
    • Rosvon erityiskyky on ketteryys (Dexterity), mutta hän kykenee myös käyttämään taikavoimia soturia paremmin, joskin velhoa huonommin. Rosvo on jousen mestari, mutta lähitaistelussa heikohko.
  • Sorcerer (Velho)
    • Ääni: Michael Gough
    • Velhon erityiskyky on taikuus (Magic). Velho on taikuuden mestari ja kykenee oppimaan kaikki loitsut. Hänen heikkoutensa on vähäinen elinvoima.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]