Dave Forestfield

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dave Forestfield
Tiedot
Tyylilaji blues, country, rock, folk
Kotipaikka Kuopio
Laulukieli englanti
Jäsenet

Dave Forestfield, laulu, kitara, urut, basso, piano
Petteri Soininenbasso
Kingfish Willierummut
Tero Kaariopiano, koskettimet
Jo' Buddylaulu

Entiset jäsenet

Jarkka Rissanenkitara
Toni Lundenkitara
Ilkka Vartiainenkitara
Tero Sundellrummut
Mika Ryhänenrummut
J.P. Hautalampirummut
Sami Harlin, perkussiot
Jere Venäläinenpiano, urut
Tomi Kosonen, saksofoni
Taneli Heikkinen, saksofoni
Lauri Ronimus, trumpetti
Mari Paul, taustalaulu
Pauliina Pohjolainen, saksofoni
Anssi Huotari, haitari
Diddy Hawkins, trumpetti

Levy-yhtiö

Propaganda records
Pilfink, Wideline, Eclipse Music

Aiheesta muualla
daveforestfield.com

Dave Forestfield (oik. Tatu Metsäpelto)[1] on suomalainen laulaja-lauluntekijä ja tuottaja. Hänet on palkittu vuosina 2018 ja 2015 Finnish Blues Awardilla parhaasta kappaleesta "Me and My Bible (We're The Devil)" ja "I Believe The Change Will Come", sekä Nashvillessa Yhdysvalloissa Defy Film Festivalilla parhaasta elokuvamusiikista vuonna 2016 elokuvaan Body Language Zone.

Forestfield on julkaissut yhdeksän soololevyä, joista viimeisin on nimeltään Skull (2021). Lisäksi hän on tehnyt yhteislevyjä, säveltänyt materiaalia ja tuottanut levyjä muille artisteille sekä esiintynyt vierailijana.

Forestfiedin musiikissa kuulee vivahteita soulista, bluesista, countrysta, gospelista, varhaisesta popista ja rock'n'rollista sekä paikoin myös jazzista. Hänen kappaleissaan rennon laidback groove yhdistyy tunnistettavalla äänellä kerrottuihin tarinoihin.

Esikoisalbumin Continental Dinner julkaisi Propaganda Records syksyllä 2009. Seuraava albumi Worn Out Dreams ilmestyi 5. toukokuuta 2010. Vuoden 2013 albumilta Wasteland Teens ilmestyi sinkkuna ja videona. Finnish Blues Awardsin voitolla palkitulla sinkulla ja videolla I Believe The Change Will Come esiintyy myös Jo’ Buddy. Levyt jakelee Playground Music. Vuodesta 2013 hän on esiintynyt myös duona Jarkka Rissanen & Dave Forestfield, jolta on julkaistu kaksi albumia, 2015 on Songs our mama taught us sekä 2019 13 Gates. Metsäpellon pojat Aarni ja Jaakko soittavat hard rock -yhtye Block Busterissa.

Continental Dinner[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Forestfieldin musiikki on tyylillisesti omintakeisen laidbackselvennä, lyriikkapainotteinen olematta siltikään kokonaisuutena retroa. Taustoista huolehtii laaja-alainen orkesteri, jonka taustat ovat mm. Tehosekoitin-, Aavikko-, Syksy- ja Mickey And The Students -yhtyeissä, joista jälkimmäisessä Dave itsekin toimii muusikkona, tuottajana sekä säveltäjänä.

Worn Out Dreams[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten edeltäjänsä, myös Worn Out Dreams on kokonaisuus, jonka musiikilliset esikuvat ovat pääasiassa 1940-, 1950- ja 1960-lukujen country-, soul- ja bluestraditiossa. Kappaleet ovat tällä kertaa enemmän tulkinnan keskiössä. Vierailijoiden lisäksi mukana ovat nyt myös haitaristi Anssi Huotari ja omaa jazztrioaan luotsaava Pauliina Pohjolainen.

Party Music For Wasteland Teens[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Party Music For Wasteland Teens ilmestyi 18. lokakuuta 2013. Kyseessä on teemalevy, jonka näyttämönä on paikka, jossa toisen menetys on toisen menestys ja toisen onni on aina toiselta pois. Levy sisältää 15 kappaletta. Joukossa on yli 7-minuuttinen Boy With a Plan, mainittu tuttu tarina kuinka yhden unelman toteutuminen murskaa toisen unelman.

Loyal Till The Bitter End[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlenä ja videona albumilta ilmestyi 28. marraskuuta 2014 duetto Jo’ Buddyn kera nimeltään I Believe The Change Will Come. Kappaleesta tekijä sai Finnish Blues Awards -palkinnon 2015. Albumilla singer-songwriter liikkuu amerikkalaisen juurimusiikin kentällä käyttäen sitä oman ilmaisunsa pohjana. Forestfieldin humoristinen puoli tulee vahvimmin esiin kappaleissa Big Wheels ja Lock Up Your Heart, kun taas yksin esitetty Before Our Time on kuin kaukaa tulevaisuudesta esitetty vastine John Lennonin Imaginelle. Paikoin kryptisen tarinankerronnan ja jopa psykedeelisten vivahteiden vastapainona Shining Trees ja I Believe The Change Will Come hyödyntävät gospelin selkeää ilmaisua. Forestfieldin poliittiset ajatukset saavat tilaa varsinkin kappaleissa Hollow Log ja Matthew Mills. Albumin pohjimmainen ajatus on lojaalisuus aina katkeraan loppuun saakka.

Nobody's World[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14 kappaleen levy vuodelta 2017. Avausraita Me And My Bible (We're The Devil) voitti Finnish Blues Awardsin Vuoden kappale -palkinnon tammikuussa 2018. Tämä oli 2. kerta, kun Foresfield voitti kyseisen palkinnon. Levy noteerattiin korkealle alan johtavassa julkaisussa Blues Matters (UK). Levyllä Foresfield soittaa itse lähes kaikki instrumentit rumpuja lukuun ottamatta.

Footsteps In The Snow[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä 2018 julkaistu levy sisältää useita cover-esityksiä, joista Hank Williamsin klassikko You Win Again nostettiin useissa arvioissa levyn levyn parhaaksi raidaksi sen uusia ulottuvuuksia tuovan mollisovituksen ansiosta. Se ja versionti The Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -klassikosta on molemmat julkaistu myös musiikkivideoina. Jerry Jeff Walkerin sävellys Maybe Mexico julkaistiin digisinglenä.

Skull[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12 originaalista sävellyksestä koostuvalta levyltä Skull (2021) julkaistiin myös kaksi EP:tä, Brighter Light Somewhere sekä Fantasy Living Boy. Kummankin EP:n nimikappaleet ovat albumilta, mutta loput raidoista uudelleensovitettuja traditionaaleja sekä osa lainakappaleita mm. Randy Newmanilta ja Delbert McClintonilta. Forestfield on tällä albumilla sekä molemmalla EP:llä jakanut tuottajavastuun J-P Hautalammen kanssa. Useissa arvioissa levyä on pidetty Forestfieldin parhaimpana kokonaisuutenakenen mukaan?. Albumi sisältää ensimmäistä kertaa myös yhden instrumentaalikappaleen, Hill Country Hop.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 Women (digital, Propaganda Records, 2009)
  • Wasteland Teens (digital, Propaganda records, 2013)
  • with Jo' Buddy: I Believe The Change Will Come (video ja digital, Propaganda Records, 2014)
  • Maybe Mexico (Propaganda Records, 2018)
  • Corona Kings: Don't Let Coronavirus Drag You Down (digital, Emsalö Music, 2020)
  • Brighter Light Somewhere (digital EP, Propaganda, 2021)
  • Fantasy Living Boy (digital EP, Propaganda, 2021)

Esiintyy albumeilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintyy singleillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuominen, Pasi: "Gospel on popmusiikin merkittävin peruskivi" Blues-Finland.com. 25.10.2013. Viitattu 29.11.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]