Cuccu (korttipeli)

Cuccu ("käki") on vanha korttipeli, jonka kaltaisia pelejä ovat Gnav, Hexenspiel, Gnaio, Vogelspiel, Cambio (myös Campio, Camphio, Camfio tai Kamfio) ja Kille. Aikoinaan huippumuodikas peli saapui Suomeen kustavilaisella ajalla 1700-luvun jälkipuolella, ja sitä pelattiin aina 1800-luvun loppuun asti.

Pelin kuvaus

Cuccua pelataan tähän peliin tarkoitetuilla korteilla, joiden juuret ovat myöhäiskeskiajan italialaisissa tarokkikorteissa. Keski- ja Pohjois-Euroopassa kortit ovat kehittyneet omaan suuntaansa, ja eri maissa kuva-aiheet poikkeavat toisistaan. Ruotsissa ja Suomessa on käytetty 1700-luvulta lähtien 42 kortin pakkaa, jossa on 21 erilaista kuva-aihetta, kaikki kaksin kappalein. Korttien menneen ajan tunnelmaa henkivinä kuva-aiheina vilahtelevat muun muassa käet, husaarit, siat, majatalot, kukkamaljat ja narrit.

Cuccu-pelissä kortteja vaihdellaan vierustoverien kanssa tavoitteena välttää jaon huonoimman kortin jääminen käteen. Se, jolle jää huonoin kortti, menettää yhden elämän. Pelistä putoaa pois kun kaikki elämät on kulutettu. Viimeiseksi peliin jäänyt pelaaja voittaa pelin. Pelin jännitys piilee vaihtamiseen liittyvissä yllätyksissä ja riskeissä, koska vaihto voi tuottaa paremman tai huonomman kortin tai pudottaa pelistä.

Pelin historia

Cuccu-korttipelin eli käkipelin juuret ulottuvat 1500-luvun Ranskaan ja Italiaan. Sieltä peli levisi 1600-luvulla pohjoiseen ja sai Saksassa nimet Hexenspiel, noitapeli, ja Vogelspiel, lintupeli. Hollannissa pelin nimeksi vakiintui slabberjan ja Tanskassa siitä tuli gnav, kissapeli.

Ruotsin valtakuntaan peli saapui 1700-luvulla cambio-nimisenä (myöhemmin myös campio, camphio ja kamfio). Italian kielen vaihtamista tarkoittava sana kuvaa hyvin peliä. Cambio oli muodissa kustavilaisella ajalla 1770–1790-luvuilla, jolloin sitä pelattiin hoveissa ja kapakoissa – lauloipa itse Bellmankin cambion iloista. Tuohon aikaan se oli yksinkertainen uhkapeli, jolle kehittyi lopulta huono maine ja alaluokkainen leima taloudellisesti turmiollisena ajanvietteenä. Ruotsissa peli sai 1800-luvun puolivälissä uudet, mutkikkaammat säännöt ja nimen kille, jolla se siellä yhä tunnetaan.

Suomessa cambiota pelattiin jo 1700-luvun lopulla, ja se säilytti suosionsa muiden korttipelien rinnalla koko 1800-luvun. Lehdissä mainostettiin cambio-kortteja, joita painettiin Turussa ja Helsingissä. Suomessa pelin vanhin nimi palasi 1800-luvulla käyttöön uudempien rinnalla: Topelius mainitsee päiväkirjoissaan pelanneensa kucku-peliä ja kukku oli ehkä myös pelin suomenkielinen nimi. Vanha suosikki painui unhoon Suomessa 1900-luvulla.

Lähteet

• Jäppinen, J: Kortinläiskettä museossa.^{[vanhentunut linkki]} Helsingin kaupunginmuseo 2008.

Aiheesta muualla

• Peliohjeet englanniksi
• Gnavin kuvaus boardgamegeek.comissa (englanniksi)