Zacharias Topelius

Wikipedia

Ohjattu sivulta Topelius
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zacharias Topelius
Zacharias Topelius
Zacharias Topelius
Syntynyt 14. tammikuuta 1818
Uusikaarlepyy, Suomi
Kuollut 12. maaliskuuta 1898
Sipoo, Suomi
Ammatit kirjailija, runoilija, satusetä, lehtimies, Helsingin yliopiston rehtori
Kansallisuus Suomi

Zacharias (Zachris, Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898 Sipoo) oli ruotsinkielinen kirjailija, toimittaja ja Helsingin yliopiston rehtori.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

Topeliuksen isä oli lääkäri ja kansanrunouden kerääjä Zacharias Topelius vanhempi (1781–1831) ja isoisä kirkkomaalari Mikael Toppelius (1743–1821). Topelius-suvun alkuperäinen sukunimi oli Toppila Limingassa sijainneen suvun kantatalon Toppilan mukaan. Kirjailijan isoisän isoisä, ammatiltaan tullimies, muutti sukunimen latinalaiseen muotoon Toppelius, ja kirjailijan isä jätti nimestä pois toisen p-kirjaimen.

Topelius kirjoitti ylioppilaaksi Oulun triviaalikoulusta 1833 ja valmistui tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1847. Vuodesta 1841 Topelius oli Helsingfors Tidningar -lehden toimittaja. Lehti kohosi pian Suomen suosituimmaksi, ja Topelius oli kenties maan ensimmäinen täyspäiväinen toimittaja. Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Topelius osasi erittäin hyvin suomea ja hän ajoi lehdellään itsenäisen, mutta kaksikielisen Suomen aatetta. Vuonna 1854 Topelius nimitettiin Helsingin yliopiston ylimääräisen professorin virkaan ja 1875 hänestä tuli yliopiston rehtori. Vuonna 1878 Topelius jäi eläkkeelle ja sai valtioneuvoksen arvonimen.

Topelius oli yksi varhaisimmista suomalaisista romaanikirjailijoista ja ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin julkaisija vuonna 1850 ilmestyneellä teoksellaan Hertiginnan af Finland (suom. Suomen herttuatar, 1874). Tunnetumpi on kuitenkin Topeliuksen historiallinen romaanisarja Fältskärns berättelser (suom. Välskärin kertomuksia), joka ilmestyi aluksi jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa. Topeliuksen historiallisissa romaaneissa korostuvat isänmaallisuus, uskonto ja sääty-yhteiskunta, joka toimiakseen vaatii yhteiskuntaluokkien toimimista sopusuhtaisessa yhteistyössä.

Topelius kirjoitti satoja runoja. Topelius tunnetaan Suomen maisemia kuvaavista teoksistaan kuten Kesäpäivä Kangasalla, joka kuuluu Sylvian laulut -sarjaan. Toinen sarjan lauluista elää joululauluna Sylvian joululaulu. Topeliuksen tuotantoa on myös Varpunen jouluaamuna (Sparven på julmorgonen). Topelius osallistui virsikirjakomiteaan ja esimerkiksi virret Ei valtaa, kultaa, loistoa (vk 31) ja Totuuden Henki (vk 484) ovat hänen kirjoittamiaan.Topelius muistetaan myös "satusetänä", hän kirjoitti lapsille opettavaisia ja hyvin suosittuja lastensatuja, kuten Koivu ja tähti, Adalminan helmi ja Sampo Lappalainen teoksessaan Lukemisia lapsille.[1]

Topelius laati myös Suomen kansakouluissa vuosikymmenien ajan oppikirjoina käytetyt Luonnon kirjan ja Maamme kirjan. Luonnon kirja käsitteli kasvi- ja eläinoppia sekä geologian, fysiikan ja kemian alkeita, Maamme kirja Suomen maantiedettä ja historiaa.

Topelius kuoli Koivuniemen [1] alikartanossa Östersundomissa, jossa hän oli kirjoittanut muun muassa Talvi-iltain tarinoita.

[muokkaa] Kunnianosoituksia

Topeliuksen ympärille oli jo hänen eläessään rakennettu kansallista suurmieskulttia, ja hänen kuolemansa jälkeen tämän kultin määrätietoinen rakentaminen jatkui. Topeliuksen haudalle Hietaniemen hautausmaalle, (V21-12-3), pystytettiin vuonna 1905 Walter Runebergin veistämä hautapatsas Valoa kohti. Rahat hautamuistomerkkiin oli saatu Suomen Naisyhdistyksen järjestämällä kansalaiskeräyksellä. Vaasassa paljastettiin vuonna 1915 kuvanveistäjä Emil Wikströmin veistämä patsas, joka esittää Topeliusta lasten ympäröimänä. Varat "satusedän" patsaaseen tulivat pääosin lahjoituksina Vaasan koululaisilta.[2]

Topeliukselle haluttiin saada patsas myös pääkaupunkiin, ja Svenska Litteratursällskapet aloitti vuonna 1908 varojen keräämisen hanketta varten. Tästä seurasi yksi Suomen kuuluisimpia patsaskiistoja, jossa vastakkain olivat perinteisen näköisrealismin ja modernin muistomerkkitaiteen kannattajat. Kuvanveistäjä Ville Vallgren veisti realistisen muistopatsaan, jossa Topelius on kuvattuna lasten ympäröimänä Vaasan patsaan tapaan, ja tarjosi sitä sekä Litteratursällskapetille että Helsingin kaupungille. Nämä eivät kuitenkaan halunneet ottaa veistosta vastaan. Vuonna 1929 Litteratursällskapet järjesti muistomerkkikilpailun, jonka voitti Gunnar Finnen veistos Satu ja totuus. Finnen veistos oli modernistisempi kuin Vallgrenin: se ei ollut Topeliuksen näköispatsas, vaan siinä oli kuvattuna kaksi allegorista alastonta naishahmoa. Finnen veistos synnytti kiivasta vastustusta ihmisissä, jotka pitivät Vallgrenin realistista Topeliusta parempana, ja kirjailija Maila Talvion ympärille syntyi nopeasti kansanliike, joka hankki varat Vallgrenin patsaan pystyttämiseksi Helsinkiin. Tämän vuoksi vuonna 1932 Helsingissä paljastettiin kaksi Zacharias Topeliuksen muistopatsasta: Vallgrenin realistinen Topelius ja lapset Koulupuistikossa ja Finnen symbolistinen Satu ja totuus Esplanadin puistossa.[2]

[muokkaa] Teoksia

Koivu ja tähti (1893)

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Matti Klinge, Biografiakeskus, Topelius, Zachris (1818 - 1898), julkaistu 16.9.1997.Viitattu 9.4.2008.
  2. ↑ 2,0 2,1 Liisa Lindgren: Monumentum – muistomerkkien aatteita ja aikaa.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-170-4.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zacharias Topelius.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikisitaateissa on kokoelma Zacharias Topelius -sitaatteja.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Zacharias_Topelius
Henkilökohtaiset työkalut