Cryptosporidium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo mikrobisuvusta. Toimintaseikkailupelihahmosta kertoo artikkeli Destroy All Humans.
Cryptosporidium
Cryptosporidium muris, jyrsijöillä esiintyvä laji
Cryptosporidium muris, jyrsijöillä esiintyvä laji
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucaryota
Kunta: Chromalveolata
Pääjakso: Itiöeläimet Apicomplexa
Luokka: Conoidasida
Alaluokka: Coccidiasina
Lahko: Eucoccidiorida
Alalahko: Eimeriorina
Heimo: Cryptosporidiidae
Suku: Cryptosporidium
Tyzzer, 1907
Katso myös

  Cryptosporidium Wikispeciesissä
  Cryptosporidium Commonsissa

Cryptosporidium on itiöeläimiin kuuluva alkueläinsuku. Niitä esiintyy kaikkialla maailmassa, ja ne kestävät hyvin erilaisia olosuhteita. Ne kestävät elossa kuukausia kosteassa maaperässä tai vedessä. Tavallinen kloorikäsittely ei niitä tuhoa, mutta ne tuhoutuvat vettä keittämällä. Ne aiheuttavat infektion isäntäeläimen ruoansulatuskanavaan, lähinnä mahalaukuun tai suolistoon. Sairaus on nimeltään kryptosporidioosi. Tartunta voi olla oireeton, tai se voi aiheuttaa lievää ripulia, joka voi kehittyä vakavaksikin. Immuunipuolustukseltaan heikoilla isäntäeläimillä Cryptosporidium voi levitä ruoansulatuskanavasta muualle elimistöön, jolloin tartunnasta tulee hyvin hengenvaarallinen. [1]

Sukuun kuuluvia lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leviäminen ja sairauden tarttuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairaus on hyvin tarttuva. Cryptosporidium leviää tartunnan saaneen isäntäeläimen ulosteen välityksellä joko suoraan tai välillisesti ulosteiden saastuttaessa juomavettä, uimavettä tai elintarvikkeita. Se voi myös tarttua suoraan ihmisestä toiseen tai eläimestä ihmiseen.[1] Alkueläin leviää siis aina ihmisen tai eläimen, lemmikkieläimet ja tuotantoeläimet mukaan lukien, ulosteista, joissa on ookystia, paksukuorisia kestomuotoja, jotka kestävät ympäristöä hyvin myös isäntäeläimen ulkopuolella. Leviäminen tapahtuu helposti, jos eläimet pääsevät viljelyksille tai marja- ja hedelmätarhoja kastellaan saastuneella vedellä.[2]

Marraskuussa 2008 todettiin ensimmäinen Cryptosporidium-alkueläimen aiheuttama epidemia Suomessa.[3] Tampereella ja Kirkkonummella sairastui yhteensä noin 90 ihmistä loka-marraskuussa 2012. [4][5][6]

Vuonna 2019 uutisoitiin Suomessa Cryptosporidium parvum -lajin aiheuttaman kryptosporidioosin lisääntymisestä vasikoista ihmiseen. Ilmiö on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2016.[7][8][9]

Kryptosporioosin oireita ja sairauden hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kryptosporidioosin oireita ovat raju vesiripuli, johon voi liittyä kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja, vatsakramppeja ja pahoinvointia. Tauti voi olla myös oireeton. Oireet alkavat yleensä 3–14 vuorokauden kuluttua tartunnasta ja kestävät yleensä 2–4 vuorokautta. Taudin kantajuus kestää ripulin loppumisen jälkeen 1–2 viikkoa, joskus jopa kaksi kuukautta.[2]

Oireet häviävät yleensä itsestään, ja hoitona onkin oireiden mukainen hoito. Vesiripulin nestehukka korvataan nestehoidolla. Vakavissa infektioissa käytetään erityisluvalla määrättävää nitatsoksanidi-lääkettä.[1][10]

Leviämisen estäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pastörointi, kuumentaminen 60–70 celsiusasteeseen, kuivaaminen sekä pakastaminen tuhoavat ookystat. Hygieeniset työskentelytavat ja hyvä käsihygienia ehkäisevät ristisaastumista (käsittelyn aikana käsittelijästä tai toisesta elintarvikkeesta saastuminen). Eläinten pääsy viljelyalueille tulee estää. Vihannesten ja marjojen kasteluun sekä tuotteiden puhdistamiseen ja käsittelyyn käytettävän veden tulee olla puhdasta.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.